Huh, mikä revohka!

Sitä se minun uneni tiesi. Voi kauhujen kartano missä vietin viime yöni! Asuin jossain kuppasessa kerrostalokämpässä ja luin kammottavaa kirjaa. Se oli niin pelottava että revin siitä kannet ja selän pois, ettei katse vahingossakaan osuisi siihen. Silti sitä oli pakko selata ja siinä oli kuviakin, joku mielipuolen näköinen äijä. Siinä unessa menin kirjan tapahtumiin sisään ja minusta tuli sarjamurhaaja, joka puri uhrinsa kuoliaaksi. (En ole katsonut Uhrilampaita pieneen hetkeen, uskoo ken tahtoo.)

Välillä itse pakenin sitä purevaa sarjamurhaajaa. Pakeninko siis itseäni? No, joka tapauksessa en meinannut millään saada itseäni hereille siitä kauhusta. Pojatkin olivat maisemissa mukana ja lopussa oli hirveä myrsky, rekat kaatuivat tuulen voimasta ja menivät menojaan pitkin teitä.

Ja mitäpä tapahtui kun kello soi ja lähdin koululaisia herättämään... Ihmettelin, miten valoisaa tuvassa oli. Juu, yksi kynttilä oli syttynyt itsestään palamaan.

Vietin eilen hämäränhyssyä kynttilänvalossa. Illan mittaan yksi niistä oli palanut loppuun ja sammunut omia aikojaan. Neljän aikaan kävin vessassa ja kaikki oli okei ja pimeänä. Kun puoli seitsemältä kömmin kammarista pois, se itsestään sammunut kynttilä paloi.

Kaikenlaista outoa tässäkin huushollissa on tapahtunut, mutta jos joku kiusanhenki sytyttelee kynttilöitä minun nukkuessa niin se on jo pikkuisen pelottavaa. Nyt se riivattu kynttilä on ollut kiltisti. Jospa se joku uskoi kun lähetin kainon pyynnön, että tee mitä tahansa mutta tulella ei leikitä. Siinä saattaisi pahimman sattuessa olla vakuutusasiamiehelle selittämistä.

Eipä aamu jatkunut kovin hyvissä merkeissä. Kun menin hakemaan koirille ruokaa, samassa komerossa asuva kuumavesivaraaja oli laskenut alleen. Vähän, mutta kuitenkin. Hetken päästä alkoi kuulua sihinää ja vettä tuli ihan tuutin täydeltä. Käänsin päävesihanan kiinni ja soitin isälle, joka sanoi että sulakkeet irti myös. Olivat äidin kanssa tulossa meille jatkamaan alapohjan eristämistä, mutta päivä menikin putkimiehenä, apurina ja hanslankarina.

Varaajassa oli ihan selkeä reikä eli olipahan vain tullut tiensä päähän. Kummusta haettiin uusi varaaja ja Markku kävi töistä tullessaan auttamassa asennuksessa. Pekka kävi tekemässä sähköliitännät, että kun hätä on suurin, on apua tarjolla. Arvatkaa vaan, onko kaikki muut ei niin kiireelliset sähköhommat täällä seisoneet vuositolkulla?

Ei ole muuten pitkä aika kun mietin, että milloinkahan tuokin komero tulisi siivottua. Nyt tuli, pienen pakon saattelemana.