Pudotus takaisin maankamaralle
Eilen oli Australianpaimenkoirien rallymestikset Kuopion Viiksi-Areenalla eli ennestään hyvin tutussa paikassa. Edellisen kokeen tuomassa euforiassa viiletin paikalle hädin tuskin kengänpohjat maata hipoen.
Rumps. Miinuksia ropisi sekä lusikalla että ämpärillä kipattuna, joten nolla tuli että kolina kävi.
Heikki Palosaari oli laatinut mielenkiintoisen radan. Siinä oli neljä erilaista puolenvaihtoa: vasemmalta takaa oikealle, jonka jälkeen heti molemmat vasempaan täyskäännös. Loppupuolella tuli molemmat oikeaan täyskäännös, ja heti perään oikealta jalkojen välistä vasemmalle. Näin ollen noita muutaman askeleen seuraamisia huomiomatta varsinaisia oikealla suoritettavia kylttejä ei ollut lainkaan. Sen sijaan rata sisälsi yhden saksalaisen käännöksen ja yhden tuplasaksalaisen, joissa sai olla tarkkana, että koira käsittää oikein eikä vaihda puolta.
Oikealla seuraamattomuus ei suinkaan tehnyt radasta helpompaa, koska nuo edellä luetellut koukerot yhteen summattuna tekivät radasta semmoisen tanssikuvion, että meikäläinen sahapukki oli kompastua sekä omiin että koiransa jalkoihin.
Palosaaren ratkaisun ymmärsi kun vilkaisi mestariluokan piirrosta. Pari puolenvaihtoa poistamalla sai radalle oikealla suoritettavia kylttejä todella runsaasti eli jyvien erottelu akanoista kävi sitä kautta. Näppärä poika.
Mutta asiaan.
Muutama eka meni hyvin eikä alun puolenvaihdoissa ollut huomautettavaa.
Viidentenä tuli istu, käännös vasempaan, istu. Peruskauraa ja takuulla osataan, mutta siitä huolimatta -10 tvä siitä. En tiedä mitä tapahtui, mutta sivusta seuranneet epäilivät, että Hipalta jäi toinen istuminen tekemättä eli se oli siinä. Olisin toki uusinut, mutta en kurkkinut tarpeeksi taakse enkä siis nähnyt missä sen höppänän pylly vaeltaa.
Kuudentena peruutus, -1 vinoudesta ja -3 epätarkasti suoritetusta liikkeestä. Eli se oli todella vino, mutta osasin sentään laskea kolmeen eli askeleet menivät oikein. En harkinnut uusimista, koska se ei olisi juuri auttanut tilannetta.
Seiskana oli koira eteen, askeleet 1, 2, 3 peruuttaen ja istumiset edessä. No voi voi sentään. Tätä eteen tulemista on harjoiteltu niin paljon, että Hippa tulkitsi asian vähän liiankin tarkasti. Tuloksena -1 kontrollinpuutteesta, koska se oli niin liki, että talloi varpailleni ja kiipesi melkein syliin. Tässä vaiheessa syke oli jo melko korkealla muutenkin, eikä kuonolla toosaan tökkiminen ainakaan tilannetta rauhoittanut.
No, sitten edettiin kyltille 8, joka oli 270 astetta käännös oikeaan. Perusasioita tämäkin ja meidän kontaktilla täysin nakinpala, mutta kesken käännöksen Hipan kuono venyi kohti käytösruutua, se erkani minusta ja jouduin käskemään sen takaisin ruotuun. -1 puutteellisesta yhteistyöstä ja -1 epätarkasti suoritetusta liikkeestä.
Nro 9, vasen täyskäännös eli saksalainen. -1 ohjaajavirheestä, mutta en tiedä mitä tein väärin.
Sama tuomio kyltillä 14, 360 astetta oikeaan. Hämmentävää.
Seuraavana kyltti 15, tuplasaksalainen ja siinä tuli se mistä alun tarinoinnissa mainitsin eli koira kävi väärällä puolella ja näin -10 väärin suoritettu liike. Raakaa, mutta niin pitää ollakin.
Käytösruutu oli istuen edessä ja se alkoi hyvin, mutta salamannopea ja nälkään kuoleva koirani haistoi nameja maassa, painoi pään alas ja nosti pyllyn ylös ennen kuin ehdin inahtaakaan pysymään aloillaan. Niinpä sen kymppimiinuksen jälkeen homma meni treenaamiseksi.
Pistesaldoksi jäi vain 61 eli ei tullut koularia tällä reissulla.
"Oikein kiva suoritus", oli kommenttina. No joo, pientä hermostumista oli havaittavissa molemmissa, mutta täysin suoritettavissa olisi tuo rata ollut.
Ja se mikä jäi eniten harmittamaan, oli tuo käytösruutu. Hyvä etten käynyt taittamassa pajunvitsaa ja alkanut ruoskia itseäni siitä hyvästä, koska se oli pelkästään oma moka.
Edellisten käyntien perusteella tiesin, että tämän hallin käyttäjät eivät ole läheskään niin tarkkoja maahan kylvettyjen namien keräämisessä kuin meidän oman seuran hallilla ollaan. Näin niitä nökkösiä lämmittelyalueella ja kiroilin mielessäni jo siinä vaiheessa. Unohdin nääs ihan tykkänään viime reissun jälkeen tehdä namitreenejä, että koira keskittyisi asiaan lattiasta kumpuavista tuoksuista huolimatta. En syytä Viiksi-Areenalla treenaajia, koska jos se on heidän tapansa toimia, niin maassa maan tavalla. Muualta tulevat kouluttakoot koiransa tarpeeksi hyvin ja that's it.
Positiivisena huomiona mainittakoon, että viime aikojen kompastuskivi liikkeestä seiso, kierrä koira meni tosi hyvin. Hippa ei edes siirtänyt jalkojaan. Sen vastapainoksi tosiaan mokattiin niin monella uudella tavalla, että facebookin puolella jo purppasin aiheesta, että jossain vaiheessa väärät kortit on käytetty ja mokailun on pakko loppua. Mari vesitti tämän ajatuksen. Näillä pirulaisilla tuntuu riittävän kekseliäisyyttä kehitellä tutuista ja opituista asioista mitä moninaisimpia variaatioita.
Kolmen viikon päästä Pieksämäelle ja taas uutta yritystä kehiin.
Rumps. Miinuksia ropisi sekä lusikalla että ämpärillä kipattuna, joten nolla tuli että kolina kävi.
Heikki Palosaari oli laatinut mielenkiintoisen radan. Siinä oli neljä erilaista puolenvaihtoa: vasemmalta takaa oikealle, jonka jälkeen heti molemmat vasempaan täyskäännös. Loppupuolella tuli molemmat oikeaan täyskäännös, ja heti perään oikealta jalkojen välistä vasemmalle. Näin ollen noita muutaman askeleen seuraamisia huomiomatta varsinaisia oikealla suoritettavia kylttejä ei ollut lainkaan. Sen sijaan rata sisälsi yhden saksalaisen käännöksen ja yhden tuplasaksalaisen, joissa sai olla tarkkana, että koira käsittää oikein eikä vaihda puolta.
Oikealla seuraamattomuus ei suinkaan tehnyt radasta helpompaa, koska nuo edellä luetellut koukerot yhteen summattuna tekivät radasta semmoisen tanssikuvion, että meikäläinen sahapukki oli kompastua sekä omiin että koiransa jalkoihin.
Palosaaren ratkaisun ymmärsi kun vilkaisi mestariluokan piirrosta. Pari puolenvaihtoa poistamalla sai radalle oikealla suoritettavia kylttejä todella runsaasti eli jyvien erottelu akanoista kävi sitä kautta. Näppärä poika.
Mutta asiaan.
Muutama eka meni hyvin eikä alun puolenvaihdoissa ollut huomautettavaa.
Viidentenä tuli istu, käännös vasempaan, istu. Peruskauraa ja takuulla osataan, mutta siitä huolimatta -10 tvä siitä. En tiedä mitä tapahtui, mutta sivusta seuranneet epäilivät, että Hipalta jäi toinen istuminen tekemättä eli se oli siinä. Olisin toki uusinut, mutta en kurkkinut tarpeeksi taakse enkä siis nähnyt missä sen höppänän pylly vaeltaa.
Kuudentena peruutus, -1 vinoudesta ja -3 epätarkasti suoritetusta liikkeestä. Eli se oli todella vino, mutta osasin sentään laskea kolmeen eli askeleet menivät oikein. En harkinnut uusimista, koska se ei olisi juuri auttanut tilannetta.
Seiskana oli koira eteen, askeleet 1, 2, 3 peruuttaen ja istumiset edessä. No voi voi sentään. Tätä eteen tulemista on harjoiteltu niin paljon, että Hippa tulkitsi asian vähän liiankin tarkasti. Tuloksena -1 kontrollinpuutteesta, koska se oli niin liki, että talloi varpailleni ja kiipesi melkein syliin. Tässä vaiheessa syke oli jo melko korkealla muutenkin, eikä kuonolla toosaan tökkiminen ainakaan tilannetta rauhoittanut.
No, sitten edettiin kyltille 8, joka oli 270 astetta käännös oikeaan. Perusasioita tämäkin ja meidän kontaktilla täysin nakinpala, mutta kesken käännöksen Hipan kuono venyi kohti käytösruutua, se erkani minusta ja jouduin käskemään sen takaisin ruotuun. -1 puutteellisesta yhteistyöstä ja -1 epätarkasti suoritetusta liikkeestä.
Nro 9, vasen täyskäännös eli saksalainen. -1 ohjaajavirheestä, mutta en tiedä mitä tein väärin.
Sama tuomio kyltillä 14, 360 astetta oikeaan. Hämmentävää.
Seuraavana kyltti 15, tuplasaksalainen ja siinä tuli se mistä alun tarinoinnissa mainitsin eli koira kävi väärällä puolella ja näin -10 väärin suoritettu liike. Raakaa, mutta niin pitää ollakin.
Käytösruutu oli istuen edessä ja se alkoi hyvin, mutta salamannopea ja nälkään kuoleva koirani haistoi nameja maassa, painoi pään alas ja nosti pyllyn ylös ennen kuin ehdin inahtaakaan pysymään aloillaan. Niinpä sen kymppimiinuksen jälkeen homma meni treenaamiseksi.
Pistesaldoksi jäi vain 61 eli ei tullut koularia tällä reissulla.
"Oikein kiva suoritus", oli kommenttina. No joo, pientä hermostumista oli havaittavissa molemmissa, mutta täysin suoritettavissa olisi tuo rata ollut.
Ja se mikä jäi eniten harmittamaan, oli tuo käytösruutu. Hyvä etten käynyt taittamassa pajunvitsaa ja alkanut ruoskia itseäni siitä hyvästä, koska se oli pelkästään oma moka.
Edellisten käyntien perusteella tiesin, että tämän hallin käyttäjät eivät ole läheskään niin tarkkoja maahan kylvettyjen namien keräämisessä kuin meidän oman seuran hallilla ollaan. Näin niitä nökkösiä lämmittelyalueella ja kiroilin mielessäni jo siinä vaiheessa. Unohdin nääs ihan tykkänään viime reissun jälkeen tehdä namitreenejä, että koira keskittyisi asiaan lattiasta kumpuavista tuoksuista huolimatta. En syytä Viiksi-Areenalla treenaajia, koska jos se on heidän tapansa toimia, niin maassa maan tavalla. Muualta tulevat kouluttakoot koiransa tarpeeksi hyvin ja that's it.
Positiivisena huomiona mainittakoon, että viime aikojen kompastuskivi liikkeestä seiso, kierrä koira meni tosi hyvin. Hippa ei edes siirtänyt jalkojaan. Sen vastapainoksi tosiaan mokattiin niin monella uudella tavalla, että facebookin puolella jo purppasin aiheesta, että jossain vaiheessa väärät kortit on käytetty ja mokailun on pakko loppua. Mari vesitti tämän ajatuksen. Näillä pirulaisilla tuntuu riittävän kekseliäisyyttä kehitellä tutuista ja opituista asioista mitä moninaisimpia variaatioita.
Kolmen viikon päästä Pieksämäelle ja taas uutta yritystä kehiin.
Kommentit