Toistoistois...tois...tototototoisto... Toisto!!

-
Heureka!! Olen valaistunut!

Ette ikinä arvaa. Olen tehnyt kotipihatottista jo kahdesti tällä viikolla! Kyllä, nyt on keskiviikko. Hämmästyin sitä itsekin hetki sitten. Vaikka olisi kuinka viisas koira niin ei se opi jos sille opettaa juttuja viisi minuuttia kahden kuukauden välein. Haa, puoli tuntia kahden päivän välein ja aletaan olla asiassa.

Jotain uutta pitää keksiä, että jaksaa jauhaa vanhoja. Uutena asiana meillä on noutokapulan kierto. Jatsi ei ole kokonsa puolesta mikään molossi ja on helposti kaksikiloisen vietävissä, jos vauhdilla pinkaisee. Olen nyt pitänyt kapulaa ihan lähellä ja ohjannut jalalla koiraa kapulan taakse. Naksu heti kun tarttuu. Toisto... toisto... toisto... jne... jne... jne...
Uskomattoman määrän toistoja noinkin yksinkertainen juttu vaatii ja koira sen vielä kestää. Vieläpä aina yhtä innolla. On se hurja tapaus. Naksutin on kova sana aina välillä ja varsinkin kun täpötäysi ruokakuppi jäi odottamaan tiskipöydälle. Motivaatio oli jossain huikeissa lukemissa.

Yleensä on ollut sormet ja kädet mustelmilla hyvän treenin jälkeen, mutta nyt koski nenään. Kaksi turparustinkia koki yhteentörmäyksen ja minä en ryöminyt koiran tasolla. Fiksumpi voi arvata, mitä tapahtui.

Maahanmenoa eteenmenon yhteydessä harjoiteltiin myös. Laitoin paperit menemään Lieksaan ja siellä ei sitä häverikkiä tule tapahtumaan, ettei otus laskeudu säällisessä ajassa maantasolle. Jos Auli ja Hyrrä nappaa tottiksesta 96 pistettä, niin kyllä muuten jonain päivänä mekin. Seikka on saletti.

Kommentit

Elina sanoi…
...nyt on kylläkin TIISTAI..........tiedoks vaan teillekin :)
15. syyskuuta 2009 klo 22.24
Hanna P sanoi…
Hee! Niin muuten olikin! Huomasin sen tänä aamuna, mutta mitäs tuosta :D
16. syyskuuta 2009 klo 10.06
Unknown sanoi…
Kappas, mäkin olen nyt todennut että on se vaan jännä kun koira oppii paremmin kun sitä opettaa :D Ei sillä että onhan se aussie niin fiksu ja oma-aloitteinen että kyllä se aina jotain kivaa keksii jos ei ole tarpeeksi muka opetettu..
17. syyskuuta 2009 klo 23.17
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sukellus Armenian ihmeisiin

-
Kuva
Toukokuussa koitti kauan odotettu ja haaveiltu tapaus. Pääsin irti kaikesta arkisesta ja ihan ulkomaille asti. Miimi pohti talvella erään ryhmänsä peruuntumista ja heitti, että lähde sinä toukokuussa Armeniaan. Minä aloin ajatella asiaa vakavammin ja totesin, että miksikäs ei. Joskus se askel on otettava. Olen kokematon matkailija ja avauduin siitä Miimille: "Eihän siinä muuta, mutta minnuu jännittää ne lentokentät ja miten niissä toimitaan. Ja kun on se koneen vaihtokin siellä Riiassa." (vai Riikassa? Jos Juuka taipuu Juuassa, minun kielikorvan mukaan Riika taipuu Riiassa. Toim.huom.) "No mennään porukassa!" Heh, oma matkanjärjestäjä ja matkaseuralainen samassa paketissa. Miimi ja Hannu ostivat muutama vuosi sitten Armeniasta Parpin kylästä talon, jonka remontoivat oikein hienoksi. Talo sai nimekseen Villa Mimi ja siellä on pari huonetta matkailijoille ja lisää valmistuu. Artem on Miimin ja Hannun paikallinen ystävä ja Suomessa käytyään hänestä tuli minun...
Lue lisää

Noin sata faktaa

-
Kaikkeen ne yllyttää ja yllytyshullu suostuu. Tiedättekös, miten lukijat pidetään jännityksessä. Kerron ne sata faktaa huomenna. Tai ylihuomenna. Tai joskus. Nyt en voi edes jänistää, koska olen luvannut. Palaan asiaan jo nyt. Kaiken pahan alku ja juuri on Mari, joka haastoi minut tähän omassa blogi ssaan. Eikä ollut edes vaikeaa. Itse asiassa niin helppoa, etteivät kaikki tärkeät asiat mahtuneet millään sataan. Kertooko se iästä, tapahtumista vai pelkästään joutavasta jaaritteluhalusta? Yksi lysti. Koska jorisen tässä blogissa muutenkin kaikesta mahdollisesta ja vähän mahdottomastakin, sama pätee faktoja. Kyseessä on suurinpiirtein elämäkertani numeroituna ja vastuu on edelleen lukijalla. 1. Nimeni on Hanna. 2. Synnyin vuonna 1972 Kuopiossa. 3. Minulla on yksi sisarus, puolitoista vuotta nuorempi veli Pekka. 4. Varhaisin muisto lapsuudesta on Pekan ristiäisiin meno, kun taapersin äidin kädestä pitäen kirkon alakertaan vieviä portaita. 5. Minun olemassaoloni ajan ensimmäinen auto oli F...
Lue lisää

Taivalkoskelle korjaamon kautta - kuinkas muutenkaan

-
Kuva
Kirjoitin viime vuoden puolella epätoivoisesta toiveesta päästä Virpin luokse kyläilemään Taivalkoskelle. Ensin esteenä oli kanat, sitten kottero. Alkoi jo tuntua siltä, että mikä ihme passatilla on Virpiä vastaan kun ei millään passannut lähteä meitä kuljettamaan. Lopulta syyslomalla se onnistui. Virpi vinkkasi jo hyvissä ajoin kevättalvella, että Päätalo-viikko alkaa 4.7. ja tapahtumia riittää joka päivälle. Minä armottomana Päätalo-fanina pistin heti kalenteriin, että tänä aikana me järjestetään kesälomareissu. Tarkoitus oli lähteä heti maanantaina, mutta Kummun tilalla oli teemaratsastukset menossa ja satulatonta mahdollisuus satulattomaan pompotteluun. Sitä en voinut jättää hyödyntämättä, joten lähtö siirtyi 5.7. tiistaille. Eipä haitannut kun ei varsinaista kiirettä ollut. Mutta vaikka se kuinka uskomattomalta kuulostaa, jälleen päätti passatti ilmoittaa mielipiteensä tästä suunnitelmasta. Tallilta palatessa alkoi hehkun merkkivalo vilkkua kesken ajon. Oire, johon en ole vi...
Lue lisää