Neljäs kerta toden sanoi eli hangonkeksinä lammasaidasta pois

Edellinen paimennusreissu jäi sille mallille, että palauttava treeni oli enemmän kuin tarpeen. Onneksi eilen oli hyvä poutasää, joten nokka kohti Kuttukuuta.

Perille päästyä Hippa muisti kupletin juonen ja piiloutui selkäni taakse. Varmaan ajatteli, että "jos olen tässä ihan mamman takana ja hihna löysällä niin se ei huomaa eikä tunne minua ja silloinhan minua ei ole olemassa."

Turha toivo, töihin vain.
Sama onko pakko jos ei taho -mielentila jatkui edelleen. Se kytistäytyi aidan viereen ihan pieneksi ja toimintakyvyttömäksi vauvakoiraksi ja eihän semmoista voi käskeä tekemään mitään.

Toinen konsti oli karata paikalta, mutta sillekin pelleilylle pantiin stoppi. Minä oli lauman edessä ja Sinikka otti Hipan hihnaan, jolloin se ei voinut lähteä livohkaan.

Kolmas konsti Hipalla oli painautua Sinikan polveen kiinni ja tuijottaa silmiin.
Sinikka otti vielä sauvan käteen ja homma oli paketissa. Koira ei päässyt haetuttamaan itseään, mutta paine teki Sinikasta himpun verran vastenmielisemmän, joten mammalle oli parempi tehdä töitä. Jollain lailla siinä onnistuttiinkin.

"Erätauolla" paikalle tuli ihastuttava Pöökö-mudi, joka oli saanut pikkusiskon. Kaksitoistaviikkoinen Sipsa ihastui Hippaan ja tunne oli molemminpuolinen.
Hippa sai jälleen Sinikalta kehuja tervepäisyydestään. Pikku kikkaraturkki roikkui Hipan kaulakarvoissa ja hyökkäili Hippaa kohti, ja Hippa väisteli eikä rynninyt pentua kohti. Se oli niin nättiä pennun leikittämistä ja ihanaa katsottavaa.

Toinen sessio tehtiin isolla pellolla ison lauman kanssa. Lampaita ja vuohia oli noin parinkymmenen elukan lauma.

Apukoirakoksi lähti Ulla ja saksanpaimenkoirauros Lupo. Lupo osasi paimentaa hienosti, mutta se on vielä sen verran keskeneräinen, ettei siinä tilanteessa pelittänyt vielä raaemman Hipan kanssa.

Hipalla alkoi jo näkyä pientä kiinnostusta laumaa kohtaan, mutta Lupon käskytys ja toisaalta sen kiinnostus Hippaa kohtaan sotki Hipan treeniä, joten he poistuivat paikalta.

Voi kauhistus, Hippa oli yksin vastuussa laumasta. Se huomasi sen itsekin ja kantoi vastuunsa. Mahtavaa!
Jossain vaiheessa punainen lanka katosi ja Hippa menetti otteen laumasta. Se ei vielä osaa eteen kiertoa ja lauman kääntämistä, joten lauma karkasi navettaan asti. Sinikka haki Muffyn avuksi.

Hippa luuli pääsevänsä pälkähästä, mutta järkytys oli melkoinen kun luulo oli väärä. Muffy toi lauman ulos ja lähdettiin uudestaan pellolle.

Hippa jäi oleilemaan taakse ja jouduin käskemään sitä monta kertaa tosi tiukasti, että suostui tulemaan lähemmäs.
Muffy piti lauman kasassa ja oikea-aikaisilla kehuilla Hippa saatiin hoitamaan oma osuutensa. Se huomasi, että kas kummaa, ei saa kepistä ja saappaasta kun tekee työnsä suosiolla.

Muffy on ällistyttävän älykäs koira ja se luki Hipan työskentelyä ihailtavalla tavalla. Kun se huomasi, että Hippa osaa, se antoi sille aina enemmän vastuuta. Lopulta Muffy puuhaili ihan kaikkea muuta kuin paimensi.

Ja mitä teki Hippa? Paimensi laumaa minulle ja Sinikalle ihan yksin siellä takana, rauhallisesti ja varmasti! Lauma pysyi koossa ja jos joku jäi uunoilemaan, Hippa haki sen mukaan.

Kylläpä oli tahtojen taistelu, mutta sitä isompi voittajafiilis! Hyvä kun ehdittiin paimennustreenit aloittaa niin ne jo loppui, mutta tämän paremmin ei olisi voinut lopettaa.
Kotimatkalle lähti autuaan onnellinen koira ja omistaja.