Tytöt tohtorissa
On siellä Kirsi-tädin vastaanotolla aina kiva käydä. Vaikka se vähän neulalla tökkii, niin saa sieltä sitten namuja hyvitykseksi.
Jatsin tämänkertainen keikka menikin pelkän 4-rokotteen piikkiin, mutta Hippa sen sijaan tainnutettiin pienille päikkäreille.
Juoksusta, valeraskaudesta ja vinkulelujen hoivaamisesta toipuneen Hipan tie vei virallisiin lonkka- ja kyynärkuviin. Selkä kuvattiin myös, mutta vain minun ja Miimin mielenrauhan takaamiseksi.
Uneen tuupattu potilas käyttäytyi oikein rauhallisesti. Huolestuttavampaa olisi ollut, jos ei olisi käyttäytynyt.
Kuvien valmistuttua yksi toisensa jälkeen jännitys tiivistyi, jos sitä nyt alunperinkään oli havaittavissa. Kyllä sen olisi silmäpuoli sonnikin nähnyt persesilmällään, ettei Hipan kuvissa ole mitään ihmeellistä. Jos Kennelliitossa ollaan toista mieltä, niin sopii vain ällistellä, että millä ihmeen silmällä siellä niitä kuvia syynätään.
"Mitään en tajua, mutta hyvältä näyttää", sanoin kuvia katsellessani.
"No joo, mie oon ihan samaa mieltä", tuumasi Kirsi ylirauhallisen lupsakkaan tyyliinsä.
"Jos nyt oikein aletaan etsiä jotain niin lonkkamaljat vois olla hivenen syvemmät, mutta kyllä nuo niin napakasti asettuu että ei pitäis vaikuttaa", Kirsi spekuloi.
En ole ollenkaan huolissani. Hyväähän sitä pyritään tekemään mutta kun priimaa tuppaa tulemaan. Kiitokset Miimille ihan järjettömän upeasta koirasta!
Ja juhlan kunniaksi ilmoitin Hipan saman tien Tuusniemen ryhmikseen helmikuun lopulle. Ei ilmoittautumisella muuten olisi kiirettä, mutta kun eletään jo joulukuuta eikä Miss Tabitha millään raaski luopua turkistaan. Kaikella todennäköisyydellä karvanlähtö alkaa heti kun kuori kopsahtaa postilaatikkoon.
Jatsin tämänkertainen keikka menikin pelkän 4-rokotteen piikkiin, mutta Hippa sen sijaan tainnutettiin pienille päikkäreille.
Juoksusta, valeraskaudesta ja vinkulelujen hoivaamisesta toipuneen Hipan tie vei virallisiin lonkka- ja kyynärkuviin. Selkä kuvattiin myös, mutta vain minun ja Miimin mielenrauhan takaamiseksi.
Uneen tuupattu potilas käyttäytyi oikein rauhallisesti. Huolestuttavampaa olisi ollut, jos ei olisi käyttäytynyt.
Kuvien valmistuttua yksi toisensa jälkeen jännitys tiivistyi, jos sitä nyt alunperinkään oli havaittavissa. Kyllä sen olisi silmäpuoli sonnikin nähnyt persesilmällään, ettei Hipan kuvissa ole mitään ihmeellistä. Jos Kennelliitossa ollaan toista mieltä, niin sopii vain ällistellä, että millä ihmeen silmällä siellä niitä kuvia syynätään.
"Mitään en tajua, mutta hyvältä näyttää", sanoin kuvia katsellessani.
"No joo, mie oon ihan samaa mieltä", tuumasi Kirsi ylirauhallisen lupsakkaan tyyliinsä.
"Jos nyt oikein aletaan etsiä jotain niin lonkkamaljat vois olla hivenen syvemmät, mutta kyllä nuo niin napakasti asettuu että ei pitäis vaikuttaa", Kirsi spekuloi.
En ole ollenkaan huolissani. Hyväähän sitä pyritään tekemään mutta kun priimaa tuppaa tulemaan. Kiitokset Miimille ihan järjettömän upeasta koirasta!
Ja juhlan kunniaksi ilmoitin Hipan saman tien Tuusniemen ryhmikseen helmikuun lopulle. Ei ilmoittautumisella muuten olisi kiirettä, mutta kun eletään jo joulukuuta eikä Miss Tabitha millään raaski luopua turkistaan. Kaikella todennäköisyydellä karvanlähtö alkaa heti kun kuori kopsahtaa postilaatikkoon.
Kommentit
Ja arvaa huvikses onko täällä treenattu mitään kaikenmaailman näyttelyjuttuja... Hyvinhän tässä vielä ehtii.