Hippasen verran höpinää

Ensin oli ihmeissäni tuosta sohvanvaihto-operaatiosta jääneen pahvimäärän kanssa. Kun nyt näyttää siltä, että saan lojua uudella sohvallani kaikessa rauhassa, päätin pitää omat kivat uudenvuoden kunniaksi ja tuikkasin tuleen koko roskan. Töhkää tuli, mutta omapa on piha. Siivoan kun muilta kiireiltä ehdin. Iloisesti paloi ja tunnelmaa riitti. Innostuin kuvaamaan muitakin talven valopilkkuja ja laitetaan tähän vielä se perinteisempi pimeänkarkottaja. Hyvää uutta vuotta koko konkkaronkalle!

Vein pojat Kimmon luokkakaverin luokse leikkimään. Arja-äidin kanssa tuli juteltua jonniin aikaa, johtuen varmaan heidän eläintarhastaan, johon lukeutuu kolme koiraa ja marsu. Rosmariini-marsu on heidän Iisa-tyttären omistuksessa. Ihana, ystävällinen ja sosiaalinen olento. Se kulkee nuoren emäntänsä mukana kavereitten luona ja eräällä kaverilla on poikamarsu Ruuti. Arja oli muistuttanut Iisaa, että katsokaa niitten perään kun ovat eri sukupuolta. Iisa siihen, että no problem, homma on hanskassa. Homman handlausta edesauttoi se, että Rosmariini yli kaksivuotiaana on todennäköisesti jo liian vanha tiinehtymään ja Ruuti puolivuotiaana todennäköisesti vielä liian nuori panemaan tiineyttä alulle. Nyt jokainen jo varmasti arvaa, mitä tapahtui. Rosmariini oli - vieläpä Ruutin luona kyläillessään - pyöräyttänyt neljä pientä palleroista. Rapsuttelin Rosmariinia ja ihastelin pentuja. Rosmariini on rusettimarsu ja Ruuti lyhytkarvainen. Nämä epätodennäköiset pennut ovat nyt kolmeviikkoisia ja täys...

Vihdoinkin uutta ilmettä pirttiin! Rahaa maksoi ja paljon, mutta mitä siitä kun a) itselleen osti b) kannatti kotimaista c) sai kuitenkin loppujen lopuksi alle puoleen hintaan. Mainoksissa näillä kyseisillä kalusteilla makailee Janne Ahonen, Tommi Evilä tai joku muu miespuolinen julkkis. Mieluummin siis katselen sohvamainoksia kuin mitä tahansa muita mainoksia, joissa lähes poikkeuksetta keekoilee puolialastomia naisia. Pelkän sohvan kuvaaminen on tylsää. No, Evilän Tomppa sattui olemaan varattu eikä millään päässyt kuvauksiin, joten mitäs muuta kaunista sohvalleen asettaisi kuin oman koiransa. Ilmeestä ehkä häthätää huomaa, että malli käskettiin paikalleen eikä ilahtunut käskystä. Sitten vähän laajakulmaa paremman kokonaisuuden hahmottamiseen. Malli oli tässä vaiheessa jo totaalikyllästynyt ja vihelsi skarppauskäskyille. Ei puutu kuin istujat. Tervetuloa meille kylään! Yleensä nakkaan pannun tulille heti kun joku tulee ovesta sisälle ja sitten istuskellaan pöydän ympärillä. Seuraavat ...

Aatonaattoako silloin elettiin kun kirjoittelin henkeviä joulusiivouksesta ja sensemmoisesta? Niin se taisi olla ja Ojalan laskuopin mukaan siitä on kuusi päivää. Äskettäin tässä istuskellessani päätin vähän verrytellä verenkiertoa ja viruttaa selkääni. Ojentauduin taaksepäin niin paljon kuin huippuergonomisen tuolini selkänoja antoi periksi ja mitä näinkään?! Lampunkuvussa on kolme kärpästä!! Kuusi päivää = kolme kärpästä. 365 päivää = tuhoton määrä öttiäisiä kun kesäkin on välissä. Nythän pitäisi olla talvi, joten tuskin ne ainakaan ulkoa ovat tulleet. Olisivat odottaneet edes kevääseen! En enää tiedä, onko meillä hyvät vai huonot oltavat kun kärpäset syntyvät tyhjästä ja menevät samantien kuolemaan lampun sisälle. Enkä muuten piruuttanikaan tyhjennä tuota kupua. Keskityn joka ilta laskemaan kärpäset.

Katsoin äsken Lieksa! -elokuvan. En tajunnut siitä höykäsen pölähtävää. Pölösestä on varmaan kehkeytynyt niin suuri taiteilija, ettei niitä juttuja tavan tallaaja voi tajuta. Omasta mielestäni hänen elokuvissaan ei koskaan ole ollut päätä eikä häntää - muutamien viihdyttävyydestä huolimatta - mutta nyt on tainnut hävitä keskikohtakin. Ei elokuvaa, kuten muutakaan taidetta tarvitse ymmärtää, mutta siitä pitää pystyä nauttimaan. En sano, että tämä kyseinen leffa olisi tylsä, koska sinnittelin sen loppuun asti, mutta en minä siitä juuri nauttinut. Tai sitten olen vaan liian tyhmä. Esimerkiksi Kellopeliappelsiini on käsittämätön, mutta silti olen katsonut sen useamman kerran eli jollain oudolla tavalla osaan nauttia siitä. Raakahan se on, mutta tuskan ja nautinnon rajan sanotaan olevan usein aika häilyvä. Montako kertaa se pitäisi katsoa, että tajuaisi idean? En tiedä enkä välitä. Pitää olla tosiaan tekemisestä pula, jos tuota Lieksaa huutomerkkeineen tulee vahdattua toisen kerran. Ugh. Ol...

Aattoaamu käynnistyi rosolliaineitten pilkonnalla ja muilla asiaankuuluvilla pikkujutuilla. Jatsi makasi sohvalla myrtyneenä ja vakuuttuneena siitä, ettei se mamma enää ikinä tee hänen kanssaan mitään. Meillä oli Marin kanssa suunnitelma lähteä koirat lenkittämän ja jättää Jarno lapsenvahdiksi. Kyllähän se suunnitelma toteutui, pienen viivästyksen jälkeen mutta lenkille päästiin. Jatsin pellenaama alkoi hymyillä kun viimeinkin päästiin ulos. Se oli niin riemuissaan, että pyysi Wallua leikkimään! Ihmeitten aika ei ole ohi. Jatsinkin joutilaisuudella on joku raja ja se ylitettiin joulusiivouksilla ja kaikilla muilla älyttömillä hommilla. Todella epätoivoiselle kelpaa se viimeinenkin vaihtoehto. Wallun jengi jatkoi matkaa Outokumpuun ja me lähdettiin mökille lahjapakettien kanssa. Olin aamulla maininnut pojille, että ei se joulupukki oikeasti niitä lahjoja tuo, mutta varsinkin Atte ei meinannut uskoa minua. Onhan se olemassa kun hän on sen nähnyt. No joo. Lapsi on terve kun leikkii, mutta...

... sanoi Juice suuressa viisaudessaan jo kauan sitten. Fiksu aloittaisikin joulunsa kevään korvalla. Kaikki aina toitottaa, että älä stressaa, joulu on rauhoittumisen aikaa. Just joo. Siihen rauhoittumiseen asti kun ollaan päästy, on pää hajonnut moneen kertaan. Ei se itse joulu minuakaan rassaa, vaan se valmistautuminen. Sen voisi ihan hyvin aloittaa vaikka siitä toukokuisesta kevätsiivouksesta. Eihän siitä ole kuin puolisen vuotta jouluun ja olisipa sekin homma tehty. Minultahan se keväthomma jäi tekemättä ja nyt sai maksaa laiskuudestaan. Oma moka. Paitsi että tarkemmin ajateltuna ei se muuttanut asioita miksikään. En siivonnut kaappeja. Siihen ryhtymiseen tarvitaan motivaattoriksi vähintään hiirenpapanoita. En luutunnut kattoja kun ei siellä kävellä, lattian moppaus riitti oman maalaisjärjen mukaan. Enkä kääntänyt lattialautoja imuroidakseni alapuolet. Siellä ei rapistele kuin hiiret ja joku rauha niilläkin pitää olla, etteivät tunge kaappeihin, jolloin joutuisin tiskaamaan niitte...

Lauantaina kokoonnuttiin aussieväen pikkkujoulupippaloihin Miimin luokse. Viime vuonnahan meitä oli Aijan luona enemmän porukkaa, mutta ei koiria. Nyt otettiin koirat mukaan. Paikalle tuli meidän lisäksi Hilkka ja Kiri sekä Satu, Sirkku ja Susu. Mari, Jarno ja Wallu liittyivät seuraan vähän myöhemmin. Talon isäntä ei ollut läsnä. Miimi oli antanut Hannulle ukaasin, että joko osallistut tai menet kokonaan pois, mutta et makaa sohvalla telkkaria tuijottamassa. Kotvasen mietittyään tämä ilmoitti lähtevänsä Petroskoihin! Kaipa se oli tarpeeksi kaukana mokomasta kanalaumasta. Itseäni kyllä vähän harmitti, koska tunnustan olevani Hannu-fani. Sillä tyypillä on niin hulvattomat jutut, että olisi saanut olla paikalla. Minulla oli pojat mukana, joten emme osallistuneet porukkalenkille. Jatsi lähti, tosin vastentahtoisesti, mutta lähti kun vietiin. Erittäin laumastaan huolehtivainen koira, mutta niinhän kunnon aussien pitää ollakin. Lenkiltä palattua se kertoi hyvin äänekkäästi ja kuvailevasti, m...

Lyhyt valoisa hetki kannattaa käyttää hyödyksi. Otin pienen tottishetken pihalla, pääpaino seuraamisessa. Patukka kainalossa -menetelmä toimii edelleen loistavasti. Olen päässyt etenemään pikkuhiljaa jo juoksuvauhtiin. Tämän jälkeen mentiin naapurin pellolle palloa heittämään, kuten on jo muutaman kerran tehty. Naapuri on pari vuotta kasvattanut pakettipelloillaan ruokohelpiä, joka on jonkun sortin energiakasvi. Sen pitää kasvaa monta vuotta, ennen kuin kuiva-ainetta on kertynyt tarpeeksi korjuuta varten. Nyt pellossa on ilmavia ja melko korkeita mättäitä kun heinä on vaan jätetty lumen alle kaatumaan. Heitin narupalloa ja Jatsi säntäsi perään. Helppo homma löytää pallo. Vaikeutin tehtävää niin, että ensin heitin ja vasta sitten annoin luvan lähteä etsimään. Joskus pallo upposi mättääseen, mutta liian helppoa oli edelleen. Seuraavaksi heiton jälkeen otin pienen seuraamispätkän, että laskeutumispaikka hävisi näkömuistista ja sitten oli etsinnässä tehoa. Häntä viuhtoi niin ettei sitä näh...

Muutama vuosi sitten muutettiin sähkösauna puulämmitteiseksi. Tein koulussa hormin ja hyvin toimii, vaikka ruma onkin. Ongelmaksi tuli kiuas, joka on nyt liian iso saunan kokoon nähden. Jos aikoo saada löylyä irti vähän pitemmästi, on saunassa niin kuuma että pääpaholainenkin lähtisi alimpaan kattilaansa jäähdyttelemään jo ennestään punoittavia perskarvojaan. Jos taas aikoo järjestää miellyttävän hiostavan lämpötilan, muutama ripsaus kiukaalle ja sittenpä ei kivet enää kuivukaan. Niin tai näin, kylpynautinto jää molemmissa tapauksissa aika vähäiseksi. Olen mietiskellyt ja herätellyt sisäistä timpuriani siinä samalla. Jos repisi seinää ja laajentaisi saunaa ulospäin kuistin leveyden verran, ongelma pienenisi kertaheitolla. Tänä iltana se sisäinen timpuri heräsi. Laajensin saunaa, mutta en ulos- vaan sisäänpäin. Jätin saunan oven seposelälleen ja tälläsin pesuhuoneen oven kiinni. Oma tupa, oma lupa. Kuka kieltää minua lämmittämästä sekä saunaa että pesuhuonetta? Sai pitää reilua tulta pe...

-20ºC tänä aamuna meidän kuistilla eli vähintään -22 kun laskeudutaan tielle. Ei se mitään, kun vaatetta riittää, mutta mihinkähän käärisi passattiparan? Tänä aamuna sanoi vaan, että ei tänään, ei ei! Toivoa sopii, että muutaman tunnin päästä se olisi muuttanut mielipidettään. Isä käy onneksi ostamassa uuden akun kun finitohan tuo nykyinen on. Pari päivää sitten käytiin Pilkossa ostoksilla. Kimmo muisti erään tärkeän asian lähes yhdennellätoista hetkellä. "Äiti hei, mie sain kutsun Saran synttäreille ja ne on torstaina!" "Sara? Sehän on tyttö! Mitä ihmettä semmoselle osaa ostaa?" "Höh, no kyllä mie tiiän mistä se tykkää." Hyvä juttu, itselläni ei olisi ollut aavistustakaan. Leluosastolta löytyi Pet Shop -juttuja. Kyse ei ollut mistään erään kasaribändiin liittyvistä kamasta, vaan semmoisia pieniä ötököitä. Ei hajua, mitä niillä pitäisi tehdä, mutta ihan varmaa on, että 7-vuotiaat likkalapset niistä tykkää. Juuh. Keräilinkö minä sen ikäisenä tuommoisia? En ...