Agikoira lainaohjaajan testauksessa

Nakitin Sirkun kirjoittamaan seuraavaan Josepa-lehteen agilitystä. Juttu ei ole mitään ilman kuvia, joten kuvaustilaisuus järjestyi tänään puolen päivän aikaan.

Vein pojat mummolaan ja muistin jopa laittaa Moonalle viestiä, etten pääse yhdeltä alkaviin jälkitreeneihin. Kentälle tultuani ällistelin suurta autiutta, vain Moona itse oli paikalla jonkun toisen dobberi-ihmisen kanssa.

"Miun piti olla täällä kuvaamassa, mutta kuvattavia ei näy", ihmettelin Moonalle.

"Dobbereitten vuorohan nyt on", tämä vastasi.

"Muistitko kääntää kelloa?" Moonan kaveri kysyi.

"Täh?!"

"Ilmeisesti et."

Voi ihme. Mieluummin näin päin, ehdinpä käyttää Jatsin lenkillä ja katseltiin ihan uusia maisemia. Piipahdettiin Vaahteramäellä ja tsekkaamassa Linnunniemen huvila. On se vaan upea pytinki, sanokoot muut mitä tahansa.

Moona oli vielä kentällä, joten kuvasin Riian ja Jykän tulospalstaa varten. Sitten tulivat Satu ja Sirkku, joten päästiin rataa virittelemään. Sususta ja Topista sain väliin sakeahkosta lumisateesta huolimatta muutamia hyviä kuvia, mutta niitä en tähän laita. Antaahan lehden ilmestyä ja katsellaan siitä.

Sirkku otti Jatsin haltuunsa ja punainen pyörremyrsky pääsi vauhtiin. Nyt ymmärrän, miksi ihmiset nauravat nähdessään minut Jatsin kanssa puuhailemassa. On se semmoinen väkkärä, ettei mitään rajaa. Mikään kohta siinä koirassa ei ollut aloillaan kuin sen hetken, kun Sirkku käski sen odottamaan lähtölupaa. Häntä tietysti vipatti silloinkin.

Putki oli taitettu niin, että suuaukot olivat puomille menon molemmin puolin. Jatsin piti mennä putkeen, mutta karkasi puomille ihan väkisin. Moneen kartaan sai ottaa uusiksi ja kannustin Sirkkua käskemään kunnolla, että käskyt menisivät perille asti. Jatsi kävi niin kuumana, että ihan huoleti sai vääntää reilusti volyymiä ääneensä. Sitten kun Sirkulla osui asenne kohdilleen, alkoi koirakin toimia. Kyllä oli lystiä koiralla ja yleisöllä.

Sirkun tuomio Jatsista oli, että mölleihin voisi mennä kisaamaan. Taitoa, intoa ja vauhtia riittää. Siitä vaan. Annoin Sirkulle luvan lainata Jatsia ihan koska vaan. Jos koira nauttii jostain puuhasta noin paljon, mutta oma ohjaaja ei, niin mikäs siinä. Enimmäkseen Jatsi ei tuntunut edes huomaavan, että tällä kertaa oli väärä ihminen mukana hommissa.