Ylösajava spanieli

Jatsia on pentuna ja nuorena kahteen eri otteeseen luultu englanninspringerspanieliksi. Nyt täytyy tunnustaa, että on ne ihmiset jotain tienneet.

Tänään lenkillä Jatsi ajoi ylös hienon kiiltävänmustan ukkoteeren. Se ajoi takaa, kunnes teeri laskeutui puuhun ja jäi vingahtelemaan puun juurelle. Sanoin sille, että nyt pitäisi haukkua kunnolla niin se pysyisi siinä puussa. Ei rohjennut. Lintu lähti ja eksytti suuren valkokirjavan metsästäjän.

Saisikohan paimenkoiran opetettua lintukoiraksi? On se vaan niin viisas, että takuulla saisi. Sehän samalla paimentaisi minulle jänikset, ketut ja supikoirat ampumaetäisyydelle. Siinä vaan seisoskelisin keskellä metsää tärkeänä haulikko tanassa ja saisin särvintä pöytään.

Tulisi taas yksi lisäys australianpaimenkoirien ennestään kirjavaan lajivalikoimaan. Joko lähden ostamaan pyssyä ja kyselemään paikkaa kanalintutaippareihin?

Tästäpä päästiin sopivaa aasinsiltaa seuraavaan aiheeseen.
Iltapäivällä autoa tankatessa eräs täkäläinen tuli kysymään, tietäisinkö uutta kotia hänen jämtilleen. Ihan vaan kotikoiraksi, koska ei toimi metsällä. En siltä seisomalta tiennyt.
Metsästäjät ei semmoisella koiralla tee mitään ja luulen, että siinä on sen verran riistaverta että se on pidettävä lenkillä kiinni ja semmoisella koiralla taas minä en tee mitään.
Mutta jos joku tätä kautta tietää jonkun, joka haluaisi mukavan lenkkikaverin niin viestiä tänne päin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla