Pudotetun esineen harjoitus

Pääsin eilen käymään aivan luvattoman lyhyen lenkin, joten paikkasin vähän pienellä oheistoiminnalla.

Oli jo pimeää, joten näkökyky ei auttanut hommia ja pudotin hanskan. Kävelin reilun matkaa ja lähetin Jatsin hakemaan. Ei ongelmia. Jonkin matkaa kuljettuamme pudotin toisen hanskan. Siinä välillä oli mutka ja höppänä joutui etsimään vielä vähän kauempaa. Hyvä juttu, palveli samalla irtautumista esineruudussa ja hanska löytyi.

Kaivelin taskujani enkä löytänyt muuta kuin huulirasvan. No eikun se vaan kankaalle. Jäin tarkoituksella lähemmäs, että voin puuttua jos alkaa tapahtua aussiemaisia sovelluksia. Jatsi pinkaisi reilun matkan päähän, mutta tuli lähemmäs kun hanskaa ei löytynyt. Se jäi ihmettelemään huulirasvan luokse, että tämäkö tästä nyt ihan oikeasti pitää tuoda. Ja kas kummaa, nosti ilman eri käskyä ja toi hienosti ja jopa yhtenä kappaleena! Taitava koira!

Ilma oli sakea. Ihana farmarinaapurini oli ajanut paskaa pellolle ja löyhkä oli sanoinkuvaamaton. Vaikka olen sielultani juuriani myöten maalainen ja luulin jo tottuneeni kaikenmaailman hajuhaittoihin niin tämä pisti haukkomaan henkeä ja kirvelemään silmiä. Nostin hattua koiralle, jonka hajureseptorit toimivat silti. Itse en olisi siinä sulotuoksussa nenän avulla löytänyt omaa ahteriani, vaikka olisin kääntänyt sen nurin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla