Myrskyisät messut Kolilla
Varasin Kolin erämessuilta myyntipaikan ja meinasi pukata työstressiä jo ennen kuin varsinainen työ edes ehti alkaa. Valmistelevat toimenpiteet harmaannuttivat nuorekkaita hapsiani ihan liikaa. Torstaina lähdettiin poikien kanssa roudaamaan Kolille pöytiä ja koko viikon olin jännittänyt, ehdinkö saada Y-tunnuksen ennen messuja vaiko en. Verotoimiston kiva täti lupasi, että saan ja piti lupauksensa.
Pojat vein mökille ja hetken mielijohteesta soitin Aijalle, että huolisiko Jatsin jo illalla hoitoon, ettei tarvitsisi nousta aamulla niin aikaisin. Hyvin kävi ja koiraparka järkyttyi moisesta tempauksesta suunniltaan. Mikäpä siinä auttoi.
Aamulla kävin kurssikaverini Samin Rantakylästä mukaan. Miekkonen otti armottoman riskin ja lupautui viettämään minun kanssani kolme päivää. Arvostan tämän todella korkealle ja olisin vetänyt lipun salkoon koko messujen ajaksi, jos olisi ollut lippu ja sille salko. Mutta kun ei ollut.
Vuokraamani katos oli myyntipaikalla ja se oli tosiaankin vain katos ja hädin tuskin paikallaan. Pieliseltä puhalteli sen verran raskasta henkäystä, että kiva messunaapuri Heikki lainasi meille ison pressun tuulensuojaksi. Tuuli yltyi sunnuntaina ihan älyttömyyksiin asti ja aika hukassa oltaisiin oltu ilman sitä pressua. Kiitokset keksijä-Heikille, jonka päässä liikkuu muutakin kuin sahanpurut. Kannattaa vilkaista osoitetta www.vipukirves.fi, vaikka ei kirvesvarteen olisi tarvetta tarttua.
Paikka ei ollut parhaasta päästä ja huonon myynnin takia persnettoa tuli rankemman päälle. Ikioptimistina en osannut surra mokomaa pikkuseikkaa, koska kokemus oli hieno. Sain mahdollisia yhteistyökumppaneita ja tutustuin tosi mukaviin ihmisiin. Kaiken huipuksi toteutin yhtäkkiä ja yllättäin viimeiset 20 vuotta haaveilemani tatuoinnin. Äkkiä se päätös syntyy kun on syntyäkseen. Kuvaa on tähän hätään ihan turha kysellä, laitan sitten kun tatska on parantunut ja näyttää kunnolliselta.
Jatsi oli lauantain kotona, koska meillä oli remonttiporukkaa. Perjantain lisäksi se joutui Aijan hoteisiin myös sunnuntaina ja näytti kaikki keekoilut mitkä vähänkin osasi ja pikkuisen uusiakin.
Uskomaton elukka. Ensin murjottaa, ettei mikään muu auta kuin Wallun korvaan kuiskaamat taikasanat. Sitten villiintyy semmoiseksi sekopääksi, ettei entisekseen tunnista tutut eikä vieraammat.
Ja kohta tulee rasavilli sukulaispentu taloon. Voi mihin olenkaan pääni pistänyt!
Pojat vein mökille ja hetken mielijohteesta soitin Aijalle, että huolisiko Jatsin jo illalla hoitoon, ettei tarvitsisi nousta aamulla niin aikaisin. Hyvin kävi ja koiraparka järkyttyi moisesta tempauksesta suunniltaan. Mikäpä siinä auttoi.
Aamulla kävin kurssikaverini Samin Rantakylästä mukaan. Miekkonen otti armottoman riskin ja lupautui viettämään minun kanssani kolme päivää. Arvostan tämän todella korkealle ja olisin vetänyt lipun salkoon koko messujen ajaksi, jos olisi ollut lippu ja sille salko. Mutta kun ei ollut.
Vuokraamani katos oli myyntipaikalla ja se oli tosiaankin vain katos ja hädin tuskin paikallaan. Pieliseltä puhalteli sen verran raskasta henkäystä, että kiva messunaapuri Heikki lainasi meille ison pressun tuulensuojaksi. Tuuli yltyi sunnuntaina ihan älyttömyyksiin asti ja aika hukassa oltaisiin oltu ilman sitä pressua. Kiitokset keksijä-Heikille, jonka päässä liikkuu muutakin kuin sahanpurut. Kannattaa vilkaista osoitetta www.vipukirves.fi, vaikka ei kirvesvarteen olisi tarvetta tarttua.
Paikka ei ollut parhaasta päästä ja huonon myynnin takia persnettoa tuli rankemman päälle. Ikioptimistina en osannut surra mokomaa pikkuseikkaa, koska kokemus oli hieno. Sain mahdollisia yhteistyökumppaneita ja tutustuin tosi mukaviin ihmisiin. Kaiken huipuksi toteutin yhtäkkiä ja yllättäin viimeiset 20 vuotta haaveilemani tatuoinnin. Äkkiä se päätös syntyy kun on syntyäkseen. Kuvaa on tähän hätään ihan turha kysellä, laitan sitten kun tatska on parantunut ja näyttää kunnolliselta.
Jatsi oli lauantain kotona, koska meillä oli remonttiporukkaa. Perjantain lisäksi se joutui Aijan hoteisiin myös sunnuntaina ja näytti kaikki keekoilut mitkä vähänkin osasi ja pikkuisen uusiakin.
Uskomaton elukka. Ensin murjottaa, ettei mikään muu auta kuin Wallun korvaan kuiskaamat taikasanat. Sitten villiintyy semmoiseksi sekopääksi, ettei entisekseen tunnista tutut eikä vieraammat.
Ja kohta tulee rasavilli sukulaispentu taloon. Voi mihin olenkaan pääni pistänyt!
Kommentit