Panelit naulaan treenien ajaksi
Olin julma ja jätin kaikki penskat kotiin tiistai-illan treenien ajaksi. Piipahdin kentällä vain pikaisesti, koska tarkoitus oli vähän elvyttää Jatsin hauskanpitoa.
Paikkamakuu oli edelleen epävarmaa. Onneksi kentän laidalla oli porukkaa, jotka ystävällisesti huutelivat kun koiruus nousi ylös. Laitoin kiltisti uudestaan ja kävin välillä palkkaamassa kuin aloittelijaa konsanaan. Sitten vain kädet ristiin ja uskomaan, toivomaan ja luottamaan että se kokeessä pysyy aloillaan.
Seuraaminen oli yllättävän hyvä. Ei edistänyt ihan puoltakaan metriä ja sivuseilaaminen pysyi kohtuullisen kurissa.
Jäävissä liikkeissä tämänhetkinen tilanne on se, että istuminen on kivaa, vaikka käsky olisi mikä. Hohhoijakkaa. Tarvinneeko tuota enempää selitellä.
Noudot otin patukan kanssa, että pitäisi vauhdin ennallaan. Kyllähän se kentällä tekee, mutta entä sillä toisella kentällä lauantaina?
Eteenmenoon pyysin Aulin avustamaan samaan tyyliin kuin viimeksi Pärnällä. Maahan -käskyn jälkeen pallo lensikin Aulilta, jos meni ekalla käskyllä ja tarpeeksi nopsaan. No, kyllä tuolla suorituksella jotain pisteitä saisi.
Auli jäi leikittämään Jatsia ja minä kävin Virven juttusilla. Tämä pyysi katsomaan Selmalta (amerikanbulldoggi) hampaat. Tein työtä käskettyä ja hyvin meni. Itse asiassa niin hyvin, että koiran omistajakin ihan ihmetteli, koska Selma ei mielellään anna moista juttua tehdä. Katsoin toisenkin kerran, vähän vielä huolellisemmin, eikä mitään ongelmaa. Ehkä hyppysissäni on jokin taikamahti tai muuten vaan ollaan Selmukan kanssa kaverukset. Mene ja tiedä. Broileripullat maistuivat kopeloinnin uhrille urotyön jälkeen tosi hyvin.
Kentällä jouduin kamalan panostuksen uhriksi. reijo ja auli yhteen ääneen houkuttelivat meitä palveluskoirien SM-kisoihin ja olin erittäin vastaan moista asiaa.
"No miks et?!" kuului muutamaan kertaan, enkä osannut oikein kunnolla edes perustella kantaani.
Kotona löysin porsaanreiän. Sääntöjen mukaan koiralla pitää olla 3-luokasta kolme koularia ko. koelajissa eikä Jatsi-poloisella ole kuin yksi. Ei tarvinnut ilmoittautua. Ehkä ensi vuonna, jos saadaan tarvittavat meriitit kasaan siihen mennessä.
Jatsi ei välitä Hipasta vieläkään. Etukuistin tähystyspaikassa se päästää Hipan makailemaan ihan viereensä kun salaa vilkaisee, mutta ei minun silmien alla. Yhdessä leikkiminen on tuiki mahdottomuus.
En varmana anna sille tyhmälle pennulle tätä hienoa palloani.
Onneksi sen surkean pieneen kuonoon ei mahdukaan kuin tuommoiset surkean pienet risut. Repikööt niitä.
Tietääkseni kissat tuovat saaliitaan näytille, mutta että Hippakin, joka on sentään koira... No ei vaiskaan. Rastas kohtasi tiensä pään nähdessään oman kuvansa viimeisillä hetkillään ennen kuistin oveen törmäämistä. Hippa sanoi tyypille muutaman valitun sanan, jotka kaikuivat kuuroille korville.
Semmoista se on, elämä. Päättyy aikanaan.
Edittiä illanhämyssä...
Mitäpäs se paskanpuhuja muuta puhuisi kuin puutaheinää. Huomasin päivällä, miten typykät köllöttelivät pihalla kylki kyljessä. Kun Jatsi huomasi, että minä huomasin, se poistui paikalta.
Illalla Jatsi asettui pedilleen syömään luuta ja Hippa keskittyi pöydänjalkaan. Tein diplomaattiset vaihtarit ja kuopuskin älysi, että pöydänjalassa on puiseva sivumaku, mutta luu maistuu sentään aina luulta. Meni Jatsin viereen järsimään ja sai myös olla siinä. Pointsit Jatsille!
Paikkamakuu oli edelleen epävarmaa. Onneksi kentän laidalla oli porukkaa, jotka ystävällisesti huutelivat kun koiruus nousi ylös. Laitoin kiltisti uudestaan ja kävin välillä palkkaamassa kuin aloittelijaa konsanaan. Sitten vain kädet ristiin ja uskomaan, toivomaan ja luottamaan että se kokeessä pysyy aloillaan.
Seuraaminen oli yllättävän hyvä. Ei edistänyt ihan puoltakaan metriä ja sivuseilaaminen pysyi kohtuullisen kurissa.
Jäävissä liikkeissä tämänhetkinen tilanne on se, että istuminen on kivaa, vaikka käsky olisi mikä. Hohhoijakkaa. Tarvinneeko tuota enempää selitellä.
Noudot otin patukan kanssa, että pitäisi vauhdin ennallaan. Kyllähän se kentällä tekee, mutta entä sillä toisella kentällä lauantaina?
Eteenmenoon pyysin Aulin avustamaan samaan tyyliin kuin viimeksi Pärnällä. Maahan -käskyn jälkeen pallo lensikin Aulilta, jos meni ekalla käskyllä ja tarpeeksi nopsaan. No, kyllä tuolla suorituksella jotain pisteitä saisi.
Auli jäi leikittämään Jatsia ja minä kävin Virven juttusilla. Tämä pyysi katsomaan Selmalta (amerikanbulldoggi) hampaat. Tein työtä käskettyä ja hyvin meni. Itse asiassa niin hyvin, että koiran omistajakin ihan ihmetteli, koska Selma ei mielellään anna moista juttua tehdä. Katsoin toisenkin kerran, vähän vielä huolellisemmin, eikä mitään ongelmaa. Ehkä hyppysissäni on jokin taikamahti tai muuten vaan ollaan Selmukan kanssa kaverukset. Mene ja tiedä. Broileripullat maistuivat kopeloinnin uhrille urotyön jälkeen tosi hyvin.
Kentällä jouduin kamalan panostuksen uhriksi. reijo ja auli yhteen ääneen houkuttelivat meitä palveluskoirien SM-kisoihin ja olin erittäin vastaan moista asiaa.
"No miks et?!" kuului muutamaan kertaan, enkä osannut oikein kunnolla edes perustella kantaani.
Kotona löysin porsaanreiän. Sääntöjen mukaan koiralla pitää olla 3-luokasta kolme koularia ko. koelajissa eikä Jatsi-poloisella ole kuin yksi. Ei tarvinnut ilmoittautua. Ehkä ensi vuonna, jos saadaan tarvittavat meriitit kasaan siihen mennessä.
Jatsi ei välitä Hipasta vieläkään. Etukuistin tähystyspaikassa se päästää Hipan makailemaan ihan viereensä kun salaa vilkaisee, mutta ei minun silmien alla. Yhdessä leikkiminen on tuiki mahdottomuus.
En varmana anna sille tyhmälle pennulle tätä hienoa palloani.
Onneksi sen surkean pieneen kuonoon ei mahdukaan kuin tuommoiset surkean pienet risut. Repikööt niitä.
Tietääkseni kissat tuovat saaliitaan näytille, mutta että Hippakin, joka on sentään koira... No ei vaiskaan. Rastas kohtasi tiensä pään nähdessään oman kuvansa viimeisillä hetkillään ennen kuistin oveen törmäämistä. Hippa sanoi tyypille muutaman valitun sanan, jotka kaikuivat kuuroille korville.
Semmoista se on, elämä. Päättyy aikanaan.
Edittiä illanhämyssä...
Mitäpäs se paskanpuhuja muuta puhuisi kuin puutaheinää. Huomasin päivällä, miten typykät köllöttelivät pihalla kylki kyljessä. Kun Jatsi huomasi, että minä huomasin, se poistui paikalta.
Illalla Jatsi asettui pedilleen syömään luuta ja Hippa keskittyi pöydänjalkaan. Tein diplomaattiset vaihtarit ja kuopuskin älysi, että pöydänjalassa on puiseva sivumaku, mutta luu maistuu sentään aina luulta. Meni Jatsin viereen järsimään ja sai myös olla siinä. Pointsit Jatsille!
Kommentit