Jokelan pelastus perunoilla
Wanha Jokela ja sen kohtalo on kuohuttanut Joensuun ja lähiseudun kansan mieliä viime aikoina. Eilen oli Joensuun kaupunginhallituksen kokous, jossa päätettiin Jokelan kohtalosta. Suojellaanko, puretaanko, korjataanko vai ammutaanko vain taivaalle. Jopa oma alitajuntani on ottanut kantaa asiaan, koska näin viime yönä melko mielenkiintoisen unen.
Olin Jokelassa, jossa lattiasta oli sahattu muutaman neliön kokoinen siisti suorakulmio pois ja alla oli maapohja. Semmoista oikein kuohkeaa ruokamultaa ihan lattiapintaan asti.
Siellä oli taikuri, joka taikoi isoja kapallisia tosi hyvännäköisiä perunoita sinne maapohjaan. Kappa toisensa perään katosi multaan ihan kuin perunat olisivat uponneet juoksuhiekkaan. Ihmisiä katseli esitystä ja eräs vanhempi mies kommentoi:
"Kyllä niillä on hommoo kun tuota ruppeevat korjoomaan kun tuommosessa perunamiärässä pittää luovia!"
Se oli siinä. Aamulla oli semmoinen fiilis, että ei sitä vielä pureta.
Ei niin, mutta ei sitä ihan vielä päätetty suojellakaan. Tämänpäiväisessä lehdessä oli juttu hallituksen kokouksesta, jota oli seuraamassa joukko Jokelan suojelijoita. Ainoa päätös oli se, että käsittely päätettiin siirtää joulukuun kokoukseen. Varsinaisia vellihousuja!
Sanomalehti Karjalaisen mukaan normaalisti kokouksista on ollut poissa eri syitten takia puolenkymmentä valtuutettua, mutta nyt varavaltuutettuja oli paikalla peräti yksitoista. Suojeluporukka supisi rintamakarkuruudesta ja hyvästä syystä.
Noh, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Jos minun unia tulkitaan niin ehkäpä tästä vielä hedelmällisiä keskusteluja viriää kun Jokelan alle hyvään maahan kylvetään roppakaupalla perunaa.
Taidan itsekin osallistua seuraavaan rymistelymarssiin.
Olin Jokelassa, jossa lattiasta oli sahattu muutaman neliön kokoinen siisti suorakulmio pois ja alla oli maapohja. Semmoista oikein kuohkeaa ruokamultaa ihan lattiapintaan asti.
Siellä oli taikuri, joka taikoi isoja kapallisia tosi hyvännäköisiä perunoita sinne maapohjaan. Kappa toisensa perään katosi multaan ihan kuin perunat olisivat uponneet juoksuhiekkaan. Ihmisiä katseli esitystä ja eräs vanhempi mies kommentoi:
"Kyllä niillä on hommoo kun tuota ruppeevat korjoomaan kun tuommosessa perunamiärässä pittää luovia!"
Se oli siinä. Aamulla oli semmoinen fiilis, että ei sitä vielä pureta.
Ei niin, mutta ei sitä ihan vielä päätetty suojellakaan. Tämänpäiväisessä lehdessä oli juttu hallituksen kokouksesta, jota oli seuraamassa joukko Jokelan suojelijoita. Ainoa päätös oli se, että käsittely päätettiin siirtää joulukuun kokoukseen. Varsinaisia vellihousuja!
Sanomalehti Karjalaisen mukaan normaalisti kokouksista on ollut poissa eri syitten takia puolenkymmentä valtuutettua, mutta nyt varavaltuutettuja oli paikalla peräti yksitoista. Suojeluporukka supisi rintamakarkuruudesta ja hyvästä syystä.
Noh, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Jos minun unia tulkitaan niin ehkäpä tästä vielä hedelmällisiä keskusteluja viriää kun Jokelan alle hyvään maahan kylvetään roppakaupalla perunaa.
Taidan itsekin osallistua seuraavaan rymistelymarssiin.
Kommentit