Hippasen verran höpinää

Ei hyvältä näytä. Miten minusta tuntuu, että ensimmäistä kertaa jännitän tulevaa pk-koetta ihan kunnolla. Eihän tuo höppänä tee mitään kunnolla. Kyllä se kaikkea puuhaa vähän venäjäksi ja vasemmalla kädellä, mutta ei mitään täysin ja varmasti. Tein Nauvunkankaalle reilun pitkän jäljen, pituudesta ei tosin ollut taaskaan mitään hajua. Kaksi terävää kulmaa ja kaksi tienylitystä. Janalla eteni vinoon ja ties minne, otti vissiin tuulesta häiriötä. Kaksi välikeppiä juoksi yli, mutta tiesin missä ne oli joten laitoin poimimaan. Kaksi kertaa hukkasi jäljen ja ihmetteli vaan, että mitähän tässä tekis. Lieneekö puhti hävinnyt vai mikä, mutta sain houkuteltua etsimään jäljen kun suunnilleen tiesin missä se meni. Ainoa positiivinen seikka oli, että kulmat se otti tarkasti. Otin aikaa ja noin 28 minuuttia meni koko pelleilyssä. Huoh.

Torstaina oli kuuma päivä ja Moona kyseli jälktreeneihin osallistujia. Neljä oli jo perunut, mutta me urheat Marin kanssa lähdettiin. Nappasin kyytiin kun sattui hälläkin olemaan vapaata palveluksesta. Jatsille Moona teki teräväkulmaharjoituksen, joka meni kohtuullisen hyvin. Alussa teki kulmassa pienen silmukan ja loppua kohti eteneminen sujui varmemmin. Taas vaihteeksi juoksi ensimmäisen kepin yli, mutta muut poimi hyvin. Minä tallasin Wallulle jäljen ja lähdin mukaan katsomaan miten menee. Hyvä oli kun lähdin. Toisen kepin jälkeen jälki nousi viistosti rinnettä ylös ja Mari otti ja kompastui puunrunkoon. Mätkähti mahalleen ja kuulin vain valitusta ja voivottelua kun tulin perässä paikalle. Minähän olen lumilaudan kanssa ja ilman sitä kaatuillut sen tuhannen kertaa käsieni varaan, mutta en vissiin tarpeeksi hyvin (tai huonosti) kun olen ehjänä säilynyt. En meinannut millään uskoa, että siihen noin puolen metrin paksuiseen sammalikkoon kaatuminen aiheuttaa käden katkeamisen, mutta nii...

Mitähän päivää silloin elettiinkään, no ihan sama, mutta suunnattiin poikien kanssa Pärnälle taas kokeilemaan niitä voittajan liikkeitä. Aika hyvin meni, seisominen ja maahanmeno nääs. Jostain kun taikoo sitä nopeutta ja luoksetuloissa vauhdin loppuun asti. Huvittavinta oli Jatsin ilme tasamaanoudossa. Miun seitkyt ja risat isä taikoi kilon kapulani kaksikiloiseksi ja Jatsi oli aivan hämmästynyt. Nappasi kapulan ja silmät pyöristyivät siihen malliin, että "mitä kummaa, ei tämä ennen näin painava ollut!" Noudot menivät hyvin. Luulin hyppynoudonkin olleen mallikas, mutta tarkkasilmäinen Kimmo sanoi Jatsin ponnistaneen esteestä palatessaan. Täytyy luottaa lapsen sanaan, mutta ei se enää paljoa hipaissut. Eteenmeno ei ollut viivasuora vaan luotisuora. Kertakaikkiaan täydellinen suoritus, eikä palloa ollut kentänreunalla valmiina. Palkkasin kunnolla ja tein toisen kerran niin, että pääsi suoraan pallolle. Hyvä treeni ja lämmin ilma. Lopuksi mentiin lammelle ja päästin Jatsin uimaa...

Joutilaisuuden kunniaksi kävin aamupäivällä tallaamassa Jatsille pitkähkön jäljen. Huonompi puoli tässä oli se, että heti tämän tehtyäni ropsahti sade ja sitä piisasi. Meidän ilmaisuongelman takia merkkasin kepit ja kun sade lakkasi, lähdin ihan uteliaisuuttani kokeilemaan, mitä tapahtuu. Maasto oli helppoa, harvaa mäntykangasta ja isot valkoiset krepit näkyivät kauas. Olin itse suurinpiirtein kartalla hommasta ja lähdettiin ainakin keräämän krepit pois, jos ei muuta. Janalla Jatsi eteni enimmäkseen hyvin, kannustin vain etenemään suoraan. Kuten odottaa sopi, se käveli sujuvasti jäljen yli. Opastin alkuun ja kun homma tuntui jo alussa ihan toivottomalta, otin liinan suosiolla irti ja annoin kulkea omin nokkineen. Ensimmäinen keppi meni harjoittelun piikkiin, mutta jotain hajua tuntui ja kehuin Jatsia aina kun se oli selkeästi jäljellä. Mentiin reitti noin suunnilleen ja krepin lähestyessä tarkensin vähän, että hoksaisi paremmin kepit. Työskentely parani edetessään, ilmaisut onnistuivat...

Tänään oli juuri niitä päiviä, jolloin ei tarvitse hohhailla, että mitähän jättäs tekemättä kun mikään ei huvita. Kyllä hyvitti ja kaikki kävi. Mätin halkoja liiteriin ja sahasin välillä saunapuita ihan vaan vaihtelun vuoksi. Yritin ajaa nurmikkoa, mutta sateen kehno keskeytti. Kävin tekemässä jäljentapaisen Jatsille ja ajamassakin sen. Lapset tosin saivat vain pakolliset hoitotoimenpiteet eli ruokaa eteen. Sen verran ekstraa, että paistoin pannarin jälkkäriksi. Kaiken tämän päälle vielä ampaistiin Pärnälle Marin kanssa tottistelemaan. Laiska töitään lukee, mutta kyllä se joskus tekee hemmetin hyvää! No niin, asiaan! Se jälki oli ihan pikkuriikkinen, mutta sitäkin hyödyllisempi. Tein pelkän terävien kulmien harjoituksen, jana n. 20 m, neljä keppiä ja viisi kulmaa. Jälki vanheni kaksi tuntia ja en tiedä satoiko päälle sinä aikana, mutta itse ajaminen näytti uskomattoman hankalalta. Tuulta ei ollut, mutta haahuili sivusuunnassa. Kulmissa piti tehdä aina se sama kiepautus, että missäs se ...

Hurraa! Liput salkoon ja saunavastat likoon! Kukkapuskia pöydät pullolleen ja sitä rataa! Jatsi aloitti karvanlähdön! Sanoisinko, että viimein. Nuukuus on tietyissä rajoissa hyve, mutta rajansa kaikella. Jatsi on kuin ne vanhat käävät, jotka pitää pitkät kalsarit jalassa niin kauan, että ovat varmoja tarkenemisesta. Toisin sanoen kun mittari kipuaa hellelukemiin tai ainakin lähelle sitä ja pysyy siellä riittävän pitkään. Voisi järkevä koira luopua talviturkista vähän aiemmin! Kyse on sentään omasta mukavuudesta ja keveämmästä liikkumisesta. Ehkä se kompensoituu syksyllä, kun marraskuun alkupuolella (ainakin ennen muinoin) alkaa olla riittävästi pakkasta ja voi luopua kesäpuvusta. Siinäpä sitten törötetään olemattomissa bikineissä ne kolme kylmintä kuukautta. Itsepähän tietää, jos kerran kylmä ei ole liian kylmä eikä kuuma liian kuuma. Aija piipahti Rinin ja Neven kanssa meillä iltapäivällä ja sain vielä kaiken hyvän lisäksi naapurin Jonin houkuteltua lapsenvahdiksi. Päästiin ihan kunno...

Jälktreeneistä sen verran, että yksi keppi jää edelleen metsään. Tarttee varmaan jatkossa merkitä ne. Eihän tästä tule yhtään mitään. Eilen käytiin Marin kanssa Pärnällä tottistelemassa. Ajattelin, että seuruutan Jatsia suoraan niin kauan, että se asettuu olemaan haahuilematta ja palkkaan siitä sitten. No kuinkas kävikään? Kontakti oli heti alusta lähtien loistava ja paikka justiin oikea. Mitä varten se ei voi kokeessa toimia noin?! Arrgh!!

Tiistaipäivä meni mukavasti ikkunantiskauksessa ja verhojensilityksessä. Koe oli vasta iltasella ja Miimi tuli suoraan töistä koirien kanssa meille, kun itse tarjoutui lastenvahdiksi. Nappasi Jatsin mukaansa pikku lenkille ja minä valmistauduin sillä aikaa. Ilma oli kuin morsian, 16 astetta, aurinkoa ja pientä tuulenvirettä. Kokeeseen osallistui viisi koirakkoa, kaksi alokkaaseen ja kolme avoimeen. Jäljelle lähdettiin ekaksi. Jana meni hitaanlaisesti ja jäljenylitys tuli siinä samantien. Pyöriskeli hyvän aikaa, kunnes sai nuoteista kiinni ja lähti menemään. Siinä oli ollut heti terävä kulma, joten ei ihme, että ihmetteli. Maasto oli rutisevan kuivaa jäkäläistä mäntykangasta ja hyvin pysyi jäljellä kun itsekin enimmäkseen näin tallaajan jäljet. Taisi olla neloskeppi, joka sinne jäi. Liekö ollut jotain muita jälkiä, kun välillä tuntui eksyneen koko koira ihan pihalle. Hyvä näinkin. Seuraavaksi samantien ruutuun. Molemmat esineet nousivat kohtalaisen vauhdilla, mutta toista tuodessaan pit...

Viime viikolla ei lähdetty kimppatreeneihin, vaan tein Nauvunkankaalle jäljen. Pituutta oli jotain 500 ja 1000 metrin välillä, jana noin 20 metriä, yksi tienylitys ja viisi kulmaa, joista yksi terävä. Yleisesti ottaen meni hyvin, mutta vain viisi keppiä nousi. Puuttuva keppi oli terävän kulman ja tienylityksen välissä ja ymmärrän hyvin, miksi se sinne jäi. Jatsi hämmästyi terävästä kulmasta sen verran, että joutui vähän tarkistelemaan, onko jäljen tekijä ollut ihan vakavissaan. Tästä toivuttuaan kuuli poikien ääniet autolta ja se vei vähän keskittymiskykyä lisää. Viimeinen niitti oli tienylityksessä justiinsa samaan aikaan kohdattu jalankulkija. Jatsihan huomasi sen tyypin jo ajat sitten, kun minä vain tarkkailin koiraa, että eipä ala keppiä ilmaista. Viimeisessä kulmassa pyöri hyvän aikaa ja luulin sen jo eksyneen väärälle jäljelle, mutta sieltä se oikea löytyi. Nyt on liinassa 11 metriä pituutta, joten en enää syyllisty jäljen sotkentaan. Eilen lähdettiin taas vaihteeksi Moonan vetäm...

Eilen vietettiin Kimmon 7-vuotissynttäreitä. Miimi soitti iltapäivällä tullessaan Iisalmesta hakukokeesta ja houkuttelin käymään kun ohi ajaa joka tapauksessa. Eipä ollut iso vaiva houkuttelussa ja pojat iloitsivat, vaikka päivänsankari esitti muka ujostelevansa tuttua tyyppiä. Mari ehti ensin meille ja nappasi samantien Jatsin mukaan ja painui koirien kanssa lenkille. Miimi tuli vähän tämän jälkeen ilman koiria. Mitä ihmettä? Käytti Mari-parkaa törkeästi hyväkseen ja luovutti omansa joukon jatkoksi. Siitä oli tullut varsin värikäs reissu, mutta kertokoon Mari omassa blogissaan enemmän. Jatsia EI ollut tarvinnut vetää perässä tällä kertaa, mutta paria muuta sitäkin enemmän. Miimi vielä illan mittaan houkutteli minua jälkikokeeseen ja hommasi itsensä lapsenvahdiksi. Täytyy olla minua huomattavasti tyhmempi, jos ilkeää kieltäytyä tuon sortin tarjouksesta. Tarkoittaa sitä, että jotain pitää ryhtyä tekemään. Sovittiin seuraavalle päivälle treffit Pärnälle tottiksen merkeissä. Kymmenen aiko...

Alunperin suunniteltiin jäljestyshommat Tukholmanlammille ja sinne poikien kanssa suunnattiin. Käytiin Jatsi lenkittämässä ja väkeä alkoi lappautua paikalle. Moonan tullessa koko seutu oli niin mustanaan, ruskeanaan ja kiharaisenaan kaikensorttista noutajaa, että ei siellä ollut järkeä vanheta sen kauempaa. Lähdettiin suosiolla puomin taakse Siprin metsiköihin. Erkki luotsasi meidät erään ison hakkuuaukon laitamille, jonne tallattiin jäljet. Moona tallasi Jatsille suurinpiirtein alokasluokan jäljen. Jana reilut 10 metriä, suoria kulmia sekä kaksi tienylitystä. Esko ja Erkki tallasivat toisilleen ja kun Moonalle ei tarvinnut tehdä jälkeä, olin joutilas poikien kanssa katselemaan korvasieniä. Joitakin löytyi ja otin varmuuden vuoksi talteen. Tällä välin oli jäljet tehty vanhenemaan ja Erkki oli viritellyt tulet. Miehillä oli makkaraa sen verran ylimääräistä, että kaikki saivat paistaa itselleen. Tästä lähtien otetaan taatusti makkarat mukaan, kun tämä homma näin erinomaisen leppoisasti h...