Hippasen verran höpinää

Eilen päivitin jäljestystaitoja naapurin pellolla. Siinä kasvaa ruokohelpiä ja edelliset kasvustot oli keväällä paalattu eikä uusi heinä vielä kasvanut kovin korkeana, joten sinne oli hyvä tehdä jäljet. Tein ihan pienet ilmaisutreenit eikä jäljet vanhenneet kuin hetken aikaa. Hippa pääsi ensin hommiin ja ajoi jäljen kuin vanha tekijä konsanaan. Keppi nousi ja pienen neuvottelun jälkeen jäljestys jatkui. Seuraavakin keppi nousi hyvin ja jäljestys jatkui vähän kivuttomammin. Jälki päättyi kolmannelle kepille, joka nousi myös hyvin. Nyt meni niin kuin piti ja Hippiäinen pääsi palloa saalistamaan. Hyvä hyvä! Jatsin kanssa ei ollut mitään ongelmia. Tuuli toi Hipan jäljen hajun ja vähän se yritti harhailla, mutta palasi omalle jäljelleen. Pudotin vain neljä keppiä ja ne se nosti kuten kuuluukin. Ensi torstain viralliset treenit pidetään meillä. Pääsee ryhmäkin kokeilemaan peltojälkeä.

Meidän jälkitreenit menee nykyään niin vaihtelevasti, ettei yhtään osaa odottaa, mitä tulevan pitää kun metsään mennään. Pari viikkoa sitten Jatsi hukkasi Susannan tallaaman jäljen niin tehokkaasti, ettei viimeiseen kahteen vuoteen ole moista tempausta tehnyt. Jos koira itsepintaisesti vie takaisin autolle niin minkäs teet. Pitäköön tunkkinsa ja maatkoon rauhassa kontissa. Samalla reissulla Hippa ei tajunnut kepeistä tuon taivaallista ja oli vakaasti päättänyt jättää ne täydellisen huomioimatta. Vaikka kuinka nakkelin keppiä, että se edes saalisvietin voimalla lähtisi hakemaan sen minulle, otus vaan katseli männynlatvoja ja laski käpyjä. Kyllä se kotona osasi edellisenä päivänä. Viime torstaina meni huomattavasti paremmin. Tallasin itse Jatsille noin vajaan kilometrin pituisen jäljen ja sen vanhetessa tehtiin Hipan kanssa pieni kahden kepin jälki. Sen olen jo oppinut, että ei namuja ja keppejä samalle jäljelle. Hippa lähti vauhdilla jäljelle ja ilmaisi kepin, mutta ei pitäisi heti ampa...

Jatsin selkävaivoista on ollut mainintaa ja tällä hetkellä koira viettää suurinpiirtein kivutonta ja kipulääkkeetöntä elämää. Asiat ovat hyvin niin kauan, kun Jatsilta ei vaadita liikoja. Esimerkiksi Patchcoat-viikonloppu oli niin työntäyteinen, että kotiin tultua douppasin Jatsia kipulääkkeellä ja rentouttavalla. Ainoa näkyvä juttu on jatkuva peitsaaminen. Se on ajan saatossa säästänyt itseään tällä ei niin luonnollisella askellajilla ja nyt se on jäänyt tavaksi. Peitsi vaihtuu normaaliksi raviksi aina kun alusta on pehmeä, epätasainen tai aluskasvillisuutta on edes jonkin verran. Tasaisella tiellä en saa koirasta houkuteltua ravia millään ilveellä. Jälleen kiitän kotipaikkani maalaismaisuutta. Kun edellämainitut konstit auttavat ravaamiseen, silloin niitä myös käytetään. Kaupungin asfalttierämaassa kadonneen ravin etsintä olisi huomattavasti vaikeammin toteutettavissa. Lähdettiin koirien kanssa lenkille ja kun tie vei metsäpoluille, aloin tarkkailla Jatsin kulkua. Kun ravi hävisi, si...

Niin milloinkas se minileiri olikaan? Nyt eletään kesäkuun puolta väliä, joten se oli aika tarkalleen kuukausi sitten. Palataan ajassa sinne. Miimi järkkäsi kasvattiensa omistajille kolmen päivän miitingin Laukaaseen. Paikalle tuli yli kaksikymmentä ihmistä ja yli kolmekymmentä koiraa. Taisi olla joka pentueesta joku. Mahtava saavutus! Me lähdettiin reissuun kimppakyydillä, mutta eri autoissa. Käytännön toteutus oli se, että Jenna ja Toma tulivat meille perjantaina iltapäivällä ja peräkanaa lähdettiin kohti Keski-Suomea. Matkalla soitin Kuopiosta lähtevälle Mirkalle ja aikataulut osuivat yksiin justiin eikä melkein, joten treffit sovittiin Jari-Pekkaan Hankasalmelle. Tessu tunsi meidät heti ja riemu oli jälleen vailla rajoja. Toma yritti komentaa velipoikaa, mutta Tessu fiksuna alistuu kaikille, joten sopu säilyi. Siitä lähdettiin kolmen auton letkana jatkamaan matkaa. "Yksi pieni elefantti maarssi nääiin..." Aurinko paistoi, mutta tuuli oli kylmä. Miimi hätyytteli ...

On se kumma kun noitten journalististen kiireitten takia ei jaksa, kehtaa ja kerkiä näitä harrastuskirjoitteluja hoitaa. Siitähän on jo niin pitkä aika kuin... Maanantainakos se Mari kävi meillä Lilyn kanssa? No ihan sama. Tehtiin pentujäljet nuorisolle ja esineruutu seniorille. Jäljen olisin ajanut Jatsillakin, mutta lunta tuprutti siihen malliin, ettei huvittanut mahdollista turhaa työtä tehdä. Hipalle tehtiin pieni jälki ilman nameja ja keppi jäljen päähän. Sen verran se on ihmeissään, että Mari jäi jäljen päähän katsomaan ja naksuttamaan, jos Hippis tekee yleensä mitään kepin havaitsemiseksi. Tekihän se. Toisella kertaa jopa nosti kepin suuhunsa ja siitä sai mahtavat pallopelit palkaksi. Jos tämä äkkinäinen jättäisi nuo pro-systeemit ja opettaisi sittenkin ilmaisun ihan perinteiseen tyyliin ilman maahanmenohipistelyjä. Hippa nimittäin pitää keppiä nätisti ja hiljaa, toisin kuin tulitikkutehtaantyttö Jatsi, joka rouhii kepit lähes tunnistamattomiksi. Jatsille tehtiin reilun kokoinen...

Totisesti sanon minä vaan sen, että naama peruslukemilla ei näitten kanssa tehdä mitään. Vanhempaa pitää kasassa vaan nahka ja nuorempi esittää parastaan siinä määrin kuin osaa. Vappuaaton kunniaksi mentiin koirujen kanssa kentälle. Otin Hipan ensin käsittelyyn. Perusasentoa, parin askeleen seuraamisia ja maahanmenoja sekä paikkamakuuta hyvin lyhyesti ja läheltä. Perussettiä, mutta se mikä tämän tekee edelleen ällistyttäväksi, on kuumumattomuus. Voin palkata namilla tai lelulla, ihan sama. Intoa piisaa ja heti kun patukka on irti suusta, vire laskee ihanteelliselle työskentelytasolle. Omat aivot Jatsi -asennossa ei tyhmä ihminen voi tätä älytä. Jatsin lääkekuuri on ohi. Se oli Sirdaludin takia tosi väsynyt. Hyvä kun jaksoi lenkillä käydä, eikä me pitkiä lenkkejä sen vuoksi tehtykään. Kun douppaus meni ohi, koira on iloinen ja virkeä. Huomatessaan olevansa kentällä vähän liiankin virkeä. No, lussupallo kainaloon ja seuruuttamaan. Hyvin meni, jopa ravivauhdissa. Hyvin meni jopa ilman lus...

Enpä välittäisi moiseen klubiin kuulua, mutta minkäs teet. Ai että mihin? No siihen Ilmoita koirasi näyttelyyn ja kampaa se seuraavana päivänä kaljuksi -kerhoon tietenkin. Olen naureskellut näyttelykoiran omaaville ystävilleni tästä ilmiöstä, mutta taisi pilkka kalahtaa omaan nilkkaan. Ihan jopa tämän puudelini oma äiskä olisi muutaman kerran osallistunut kalkkunaluokkaan, jos omistajansa ei olisi harrastanut silmänpalvontaa ja jättänyt koiran kotiin karvojaan kasvattamaan. Miimin yllytyksestä ilmoitin Hipan Äänekosken ryhmikseen, koska satutaan olemaan maisemissa Patchcoat -päivien merkeissä. Toivottavasti Gunnel Holm tajuaa, että uusiutuvan luonnonvaran uusiutumisaika on juuri nyt. Itse asiassa ihan sama vaikka ei tajuaisikaan. Jos Hipan kavereita olisi tullut käymään tämäniltaisen kampaamissession päätteksi, olisivat ne nauraneet selällään kierien omaa ulkonäköäni. Hippa hei, vie ihmeessä emäntäs näyttelyyn! Ei se pattipolvilleen mitään voi, mutta on ainakin hyvässä karvassa! Houh, ...

Otettiin tyttöjen kanssa kevään ekat jälkitreenit. Kovin pitkiä jälkiä ei voinut tehdä kun isoja alueita ei ollut sulana, mutta pientä päivitystä kuitenkin. Jatsi oli liekeissä eikä selkä vaivannut pätkääkään (ei ole syytä vaivatakaan kahden lääkkeen tokkurassa) kun mennä jyristi tukka putkella. Jana meni kuin rasvattu ja oikean jäljen nappasi esimerkillisesti. Ensimmäisellä kepillä piti taas jarrutella, että muistuisi kupletin juoni mieleen. On se kumma. Mutta eipä hätiä, loput kepit nousivat ilman mitään hämminkiä. Ai miten oli iloinen koira! Doupattu, mutta iloinen. Hipalla riitti intoa enemmän kuin taitoa, mutta senhän ymmärtää kun toinen on vielä niin pieni ja pitkä talvi välissä. Namijälkeä se ajaa kohtalaisen hyvin, mutta kepeistä ei tajua tuon taivaallista. Siitäkään huolimatta, että yritin talven aikaan opettaa ilmaisua aina ruoka-aikoina. Ilmeisesti en vaan osaa tai Hippa on sitä mieltä, että ruokailu on vakava paikka eikä sitä sotketa työntekoon. Epäilen, että keppiruutu pel...

Johan alkoi Jatsin selkävaivat selkiintyä. Käytin sen tiistaina Kapasen Helin hierottavana ja jumissahan se oli. Savolainen sanoisi, että etupiässä takapiästä mutta etupiästä kansa ja aeka pitkälti siitä ja väliltä. Alun liikuttelussa Heli kiinnitti heti huomion eksoottiseen näköiseen peitsaukseen, jota Jatsi on harrastanut jo luvattoman kauan. Samoin sängylle hyppääminen on ollut viime aikoina vakavasti harkittava juttu, että pääseekö vai ei. Tämän ikäisellä koiralla aika huolestuttava piirre. Eipä siinä mitä, matolle pötkölleen ja murjottavaksi. Kyllä oli levoton ja äänekäs hierottava. Jatsi-parka yritti karkuun vaikka millä konstilla, mutta ei päässyt. Jatkuvasta murmatuksestakaan ei ollut hyötyä. Tulimma siihen tulokseen, että kannattaa kuvata, koska ei sille oikein osannut mitään tehdä. Niin tasaisesti oli paikat juntturissa, ettei selkeästi kipeintä kohtaa löytynyt. Oli siitä se hyöty, että sievä ja puhdas ravi löytyi! Kotiin palattuamme soitin Väisäselle ja kas kummaa, parin tun...

Taas on se aika, jolloin välinpitämättömyys ja huono omatunto tanssivat saksanpolkkaa pääni sisällä. Olin ajatellut tapani mukaan jatkaa äänettömiä uniani, mutta kun takinkääntö siellä Arkadianmäellä on niin suosittu taukoliikunnan muoto, niin jospa minäkin pyöräytän yöpaitani nurin. Tämän äkkikäännöksen aiheutti itse Salosen Aimo henkisesti suuressa persoonassaan eilen Heilin toimituksessa käydessäni. Tuli puhetta äänestämisestä ja Ami oli hoitanut kansalaisvelvollisuutensa jo heti ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä. Minä tuskailin, kun en usko löytäväni semmoista ehdokasta, joka ei muuttaisi mieltään kesken kauden ja sitten harmittaa, että pitikin tuolle äänensä antaa. Meikäläisen asenteella varustettuja ei todellakaan saa äänestämään tyyliin "Nyt perkele menet sinne uurnan ääreen tai itket ja menet!" Ehei. Ami hoiti asian tyylillä ja diplomaattisesti: "Jospa kattelet sieltä semmosen tyypin, joka on ensimmäistä kertaa pyrkimässä eduskuntaan. Sillon et kannata niita sa...

Tänään sain yhdistettyä työn ja huvin. Sain toimeksiannon tehdä koirapuistoja koskeva juttu ja otin koirat mukaan, koska oli tiistai ja Josepan treeni-ilta. Puistokeikan ajaksi jätin koirat autoon, koska työnteosta ei olisi tullut mitään Jatsin puolustaessa minua kaikenkarvaisilta pedoilta. Kentällä menin ensin Hipan kanssa Hilkan vetämään aloittelijoiden ryhmään. Eihän me siellä käyty kuin kääntymässä, mutta yksi pujottelu tehtiin ja muutamat jäävät liikkeet. Vähän liikaa häiriötä äkkinäiselle nuorelle neidolle. Harjoituksia jatketaan. Jatsi oli oma itsensä eli tohkeissaan. Vähän häiritsi löllömäinen kenttä, mutta siihenkin voi istua kun palkkana on ihana lussupallo, joka ei todellakaan tipahda puolihuolimattomasta suorituksesta. Hipan suurta kokoa ihmetteli yksi jos toinenkin. Hilkka kommentoi Hipan ääntä jonkin verran tutulta kuulostavaksi, enkä voi väittää vastaan. Onneksi se räksyttää harvoin ja harvenemaan päin on menossa kun ei meillä huutamalla saa mitään. Olen muuten huomannut...