Hippasen verran höpinää

Blogissa on ollut hiljaista, mutta siihen on hyvä syy. Vapun jälkeen nitkautin selkäni niin pahaan kuntoon, etten ole pystynyt istumaan kuin hetken kerrallaan. Tekosyyhän sekin on kun tarkemmin ajattelee. Aina voi istua koneen äärellä sen minkä kykenee, naputtaa pätkän blogia ja julkaista tekstin vasta kun se on kokonainen. Huono puoli tässä on se, ettei tekniikka sovellu minun hipiälleni. Homma on saatava heti valmiiksi. Onneksi tänä aamuna vielä sängyssä ollessani venyttelin ja selkä napsahti. Sen jälkeen se oli heti parempi, koskee edelleen, mutta ei niin paljon ja kykenen istumaan. Ilmeisesti joku paikka oli pois paikaltaan. Selittely sikseen. Uusinta uutta Kalliolan kartanossa on kanala. Minähän menen aina uusimman muodin mukana - tirsk - ja höyrähdin tähän villitykseen. Tosin helppo oli höyrähtää kun meillähän oli kanoja vielä noin 12 vuotta sitten. Koppi oli valmiina, tarha piti rakentaa. Kiitos siitä vanhemmilleni, jotka toimivat tarhan pykääjinä minun ollessa käyttökelvoto...

Meillä oli mukava vappu. Vietettiin se omalla porukalla ilman turhia hössötyksiä. Poikien koululla oli keskiviikkona vappurieha, mihin sai pukeutua naamiaisasuun. Atte halusi olla Viikatemies, joten ukki pääsi tekemään viikatetta edellisenä iltana. Kylällä olivat kuulemma vähän tuijotelleet, kun Atte kulki viikate olalla ja melko karmaisevan näköisenä muutenkin. Aattona lupasin pojille, että grillataan ja se tehtiin vaikka oli aika kylmä. Samalla kulotettiin lehtikasoja pienemmiksi. Vapunpäivänä lähdettiin kaupunkiin katsomaan vanhojen autojen kulkuetta. Olimme paikalla hyvissä ajoin, joten kulkueen lähtöä odotellessa piti aikaa kuluttaa sopivalla tavalla. Onneksi lähellä oli leikkikenttiä. Kulkue lähti matkaan ja autot olivat suunnilleen vuosimallijärjestyksessä. Vanhimmat ovat huvittavan näköisiä kaikessa tyylikkyydessään. 1950-60 -luvun Jenkkiautot viehättävät silmääni jostain syystä erityisen paljon. Lienenköhän elänyt jossain edellisessä elämässä siellä? ...

Kirjoittelin viime vuoden lopulla kummallisista kotkotuksistani ja asia on edennyt mielenkiintoisella tavalla. Pahemmaksi yltynyt stressi sai aikaan aistiharhoja, joten masennuslääke vaihdettiin psykoosilääkkeeseen, vaikka psykiarin mukaan minulla ei ole mitään psyykkistä vaivaa. Sen sijaan hän laittoi psykologin teettämään minulla neuropsykologiset testit, että onko mahdollisesti Aspergeria tai vastaavaa havaittavissa. Psykologin kanssa vietetyssä loppupalautteessa hän epäili ADD-tyyppistä keskittymishäiriötä. Perjantaina kävin psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolla viimeisellä tuomiolla ja vanhempani olivat mukana kertomassa lapsuusaikojen juttuja. Psykiatri puolestaan sanoi, että Asperger-piirteitä minussa on runsaasti, ei diagnoosiin asti, mutta neuropsykiatriselle kuntoutukselle on kuitenkin selkeä tarve. Testien mukaan minulla on huono naama- ja lähimuisti, mutta auditiivisen ja visuaalisen muistin suhteen olen suorastaan lahjakas. Älykkyyttä piisaa (vaikka silt...

Uskomatonta, miten saamaton ja hajamielinen voi ihminen olla. Minä tarvitsisin sihteerin itselleni. Ei suinkaan bisneksiä hoitamaan, vaan pitämään kuria ja järjestystä, että huolehtisin arkiaskareista ja kaikista muista ei niin jokapäiväisistä asioista. Tässä talossa on kaikki ihan levällään eikä niin vanhaksi ihminen näköjään elä, että osaisi pitää huushollinsa kunnossa. Atte sanoi eräänä päivänä, että hajamielisyys on meillä geeneissä. Voi kun sen hajamielisyysgeenin voisikin poistaa. Maailmoistani herättäjä ei saisi olla mikään kohtelias tyyppi, joka kysyisi "Voisitko pestä pyykit", koska vastaus olisi todennäköisesti "Voisin, mutten halua kun tässä on nyt muuta mielenkiintoisempaa puuhaa". Sen pitää olla ilkeä pieni olento olkapäälle, joka tökkää niskakuoppaan sukkapuikolla ja aivojen ryhdistäytymiskeskukseen singahtaa välittömästi viesti "NYT otat sen pyykkikorin kainaloosi ja mätät sisällön pesukoneeseen!" Silloin tapahtuisi eikä meinaisi. Ja s...

Tai sanotaanko mieluummin, että voi äärettömyys. Ei sitä voi tajuta. Kävin eilen sihtailemassa hyvin kaukaisia juttuja Jakokosken tähtitornilla talven viimeisessä tähtinäytännössä. Haaveenani oli nähdä Saturnus, mutta se nousee vasta puolenyön tietämillä ja siitäkin pitäisi odotella pitkän aikaa, että saisi kunnolla näkyviin. Ilmakehä aiheuttaa väreilyä taivaanrannan tienoilla ja kohde näkyy epäselvänä. Tämän huomasi kun Mars nousi ja teleskoopit suunnattiin sitä kohti. Punainen planeetta ei ole Photoshopin luoma illuusio, vaan se oli oikeasti oranssinpunainen ja ilmakehän vaikutuksesta liekehti kuin olisi ollut tulessa. Eihän se kovin suurena näkynyt, mutta nuppineulan nuppi on aika kookas verrattuna siihen, minkä paljaalla silmällä näkee. Leijonan tähtikuviossa oli galaksi (en muista nimeä) muutaman miljardin valovuoden päässä. Se näkyi epäselvänä, mutta kiehkuramaisen muodon erotti. Orionin tähtisumu ja sitä ympäröivä sininen kaasupilvi näkyi selvästi. Jupiter oli näissä o...

Meillä on käynyt neljänlaisia vieraita koirien näkökulmasta ajatellen : 1. Fiksu koiraihminen - Tulee sisälle, on hiljaa aloillaan eikä katso koiraa silmiin ja antaa koiran nuuhkia rauhassa. Koira toteaa tulijan vaarattomaksi. 2. Koiria pelkäävä - Tulee sisälle, jäykistyy kauhusta, pitää kädet lähellä vartaloa ja koira saa nuuhkia rauhassa kun ihminen ei tiedä mitä tehdä eikä edes kykene tekemään mitään.  Koira toteaa tämänkin tulijan vaatattomaksi. 3. Koiria rakastava ei-koiraihminen - Tulee sisälle, ihastuu silmittömästi, yrittää silittää ja kimittää "nonononono ei tarvii haukkua noin kamalasti voi kun ootte ihania!!!" Koira villiintyy entistä hurjempaan meteliin eikä varmasti anna koskea. Murinaa riittää vielä pitkään, koska tulija on todettu hyvin epäilyttäväksi. 4. Salakähmäinen yllättäjä - Avaa oven hiljaa ja hiipii sisälle vielä hiljemmin, kunnes keskellä tupaa älähtää "Hihihi sainpas yllätettyä, kaikenlaisia vahtikoiria!" Koira pistää koko t...

"Totuus on tarua ihmeellisempää." Se, joka tuon päästi ensimmäisen kerran suustaan, tiesi mitä puhui. Muutamia vuosia sitten kun Mari ja Jarno muuttivat rakentamaansa taloon, menin käymään ja autoin tavaroiden järjestelyssä. Kotona lähtiessä pengoin hattuhyllyä, koska oli talvi ja halusin yhden tietyn pipon päähäni, mutta sitä ei löytynyt mistään. Otin toisen pipon. Marin luona ei ollut vielä naulakkoa, joten heitin takin sohvalle ja laskin hanskat ja pipon sohvan selkänojalle. Kun olin lähdössä, se kaipaamani pipo oli hanskojen ja pipon alla. Se ei todellakaan ollut siinä silloin kun riisuin asusteeni. Lähdin siis kotiin kahden pipon kanssa. Tämän jälkeen pipot ja muut eivät ole seikkailleet omin nokkineen. Paitsi viime aikoina. Kimmo käy kahden luokkakaverinsa kanssa lentistreeneissä kahdesti viikossa. Toisten poikien äitien kanssa kuljetetaan heitä vuoronperään. Erään kerran pojat menivät taksilla Riston luokse, jossa tekivät läksyt. Kun treeneihin lähtö koitti, K...

  Onhan se suuri ihme päivätaivahankin, mutta on niin helppo unohtaa se, mikä ei näy. Minä olen kuuhullu kahdellakin tavalla. Rakastan katsella kuuta, olipa se sirppi, puolikas tai täysi, ja nousuvaiheen kääntyessä lopuilleen kuu valvottaa. Viimeksi mainittua ominaisuutta jotkut väittävät hölynpölyksi.  En ymmärrä moista ajattelutapaa, koska jokainen on yksilö. Se, joka ei valvo tai saa huikeita idiksiä täydenkuun aikaan, ei voi ymmärtää meitä herkempiä. Mielestäni kuuhullujen vähättely on vain oman itsen ylentämistä luontoa mahtavammaksi. Jos kuu liikuttaa valtameriä, miksi se ei vaikuttaisi meihin maan matosiin? Tästä sutjakka aasinsilta maailman tapahtumiin. Markku Pölönen kirjoitti 10.10.2012 Karjalan Heilin kolumnissaan (s. 6), että kuussa ei ole käyty, vaan kyseessä oli jenkkien propagandaelokuva.  Olen samaa mieltä. En jaksa linkittää kaikkea sitä juupas-eipäs -vääntöä, mitä netissä tästä aiheesta on kirjoitettu. Ihmettelen vain, että jos 60-luvun tekni...

Minä, sisäinen lapseni ja ne kaksi konkreettisesti minusta ilmestynyttä lasta olemme hulluina 3D-elokuviin. Olemme lähikaikoina käyneet kolmesti elokuvissa. Kimmo sen lisäksi vielä Markon kanssa Hobitteja katsomassa. Itse ilkimys 2 oli loistava. Siitä ei ole muuta sanottavaa kuin että kannattaa katsoa. Sen jälkeen oli Frozen, jossa oli omasta mielestäni liikaa liian kimeällä äänellä esitettyä laulua, mutta tarina itsessään oli kiva ja huumori hyvää. Kunhan sitä ensin pääsi katsomaan. Minulla on pieni pää ja lasit tuntuivat vähän löysiltä. Ajattelin, että jos tuosta ihan pikkuisen väännän... Ei olisi kannattanut. Sanka katkesi. "No niin, nyt sie rikoit ne ja saat maksaa uudet!" Atte möykkäsi. Menin nolona ovimiehen luokse ja anteeksi pyydellen sanoin, että nämä ikään kuin meni rikki. "No, ne onkin aika heikkoa tekoa", miekkonen sanoi ja sieluni silmin näin "vanha ämmä ja noin helvetin idiootti" -ajatuskuplan pään päällä. Eikä siinä vielä kaikki. ...

Kahden viikon yskiminen ei ollut kiva juttu. Muuten olo oli lähes kuumeeton, mutta keuhkojen puoliteholla käyminen vaikeutti kaikkea muutakin käymistä, kuten lenkillä ja treeneissä. Viime sunnuntaina kokoonnuimme Miimin, Hilkan ja Sadun kanssa Pärnälle porukkatreeneihin. Hippa pääsi ryhmäpaikkamakuuseen ja suoritti sen ensimmäistä kertaa niin, ettei kääntänyt etutassua alleen. Kävin palkkaamassa välillä - ei sen takia etteikö pysyisi, sen se jo osaa - vaan että kokonaisuus pysyisi sfinksimäisessä asennossa. Pysyi! Talvi on mennyt meillä kuten muutkin talvet, laiskotellessa, mutta seuraaminen on taas entisellään eli jotain olen saanut aikaan. Hippahan suivaantui viime syksyn ampumistreeneistä niin, ettei mikään huvittanut enkä sen takia ole vaatinut liikoja. Hauskuuden palautus on ollut lähiaikojen tavoitteena ja se on saavutettu. Seuraaminen oli taas tiivistä, häntä heilui ja kontakti pysyi. Näin se pitää tehdä, loistava Hippa! Seisomaan pysäytys oli hieman unohtunut, mutta se...

Monen vuoden haaveeni toteutui viimein. Varasin itselleni synttärilahjaksi lipun Apassionata 2014 -showhun. Houkuttelin Senjan kaveriksi, koska hänen luonahan minä majoittaudun kun siellä päin maailmaa liikun. Aussieystäväni Hanna muutti Vantaalta Mikkeliin viikko sitten ja sovittiin, että lähden perjantaina matkaan ja olen Mikkelissä yön. Koska Hannallakin oli asiaa pääkaupunkiseudulle viikonlopuksi, ajeltiin kimppakyydillä. Inhoan ja osittain pelkäänkin pimeässä ajamista, mutta selvisin hengissä perille. Hannan nykyinen kämppä on tosi mielenkiintoisella alueella. Talot ovat niin jyrkässä rinteessä, että katutason asunto on toiselta puolelta katsottuna kolmannessa kerroksessa! Hannan kämppä on kadun puolella ja valtavine ikkunoineen varsinainen akvaario kun verhoja ei vielä ole. Koiraihmiselle paikka on oikea unelma. Kun seikkailee sisäpihan rappussokkelon läpi, edessä on kilometrikaupalla valaistuja metsäreittejä, lampia, koirien uimaranta ja ennen kaikkea luontoa. Siellä käytii...