Hippasen verran höpinää

Ilmoittauduimme tyttöjen kanssa  Pyhäselän koirayhdistyksen järjestämälle rally-tokon alkeiskurssille. Kurssin vetäjä Pia Takkunen oli kovin huolissaan, että mahtaako alkeiskurssi olla meille liian pliisua kun olemme jo kisanneet. Vakuutin kolmeen kertaan, että ei ole. Osallistuminen viralliseen kokeeseen tässä lajissa ei tarkoita sitä, että tietäisi lajista tuon taivaallista. Menimme pk- ja tokotreenien pohjalta ja alokasluokassa se riittää oikein hyvin. Alkeiskurssilla opeteltiin kaikkien alokasluokan kylttien suoritustapa ja monta ylemmän luokan siinä sivussa. Samalla sai tietoa - eli meidän tapauksessa kertausta - oikeanlaisesta koekäyttäytymisestä. Kertaushan on opintojen äiti enkä näin ollen millään tavalla ylenkatsonut kurssin antia. Eivätkä ylenkatsoneet nelijalkaisetkaan oppilaat. Molemmat koirat olivat aivan liekeissä päästessään tekemään monenlaista aivojumppaa. Jatsilla oli intoa niin paljon, että aluksi kyltit vain paukkuivat ja ylimääräisiä pomppuja ja pyörähdyksiä...

Kaksi vuotta sitten Hippa sai samaisessa Okun ryhmiksessä Irina Poletaevalta T:n ja kohtalaisen kurjan arvostelun . Tänä vuonna tuomarina piti olla Saija Juutilainen, josta en tiedä mitään, mutta arvelin ettei hän Poletaevaa kehnompi voi olla, joten ilmoitin koiran näyttelyyn. No, koiria ilmoitettiin Okuun valtavat määrät ja tuomareita piti mulkata uuteen järjestykseen. Kuinka ollakaan, Juutilainen vaihtui Poletaevaan! Pitkään mietin, että pidänkö kiinni periaatteistani ja jätän menemättä vai annanko periksi nuukuudelle ja menen. Raha ratkaisi. Toinen ratkaiseva tekijä oli uteliaisuus. Joko annan tuomarille mahdollisuuden tarkistaa kantaansa ja tulen kotiin iloisen yllätyksen kanssa tai sitten en. Tuloksena oli tällä kertaa jotain siltä väliltä. Hippa sai H:n ja hieman ihmeellisiä elementtejä sisältävän arvostelun: "Good type. Longish proportions. Strong bones. Head could be more typical. Scissors bite. Needs better ear carriage. Shape of eyes & expression could be bette...

Jatsi alkoi ontua toista etujalkaansa muutama päivä sitten ja on sen takia ollut lähes täydellisessä levossa. En löytänyt ontumiseen muuta syytä kuin sen, että koira on ottanut ravakamman lähdön jossain välissä ja venäyttänyt jalkansa. Lapaa tuntui aristavan. Positiivista tässä on se, että Jatsi on tarpeeksi järkevä ollakseen menettämättä hermonsa joutilaisuuden takia. Toisaalta se on turhan järjetön olemaan muistamatta oman tilansa ja saattaa esimerkiksi vieraan tullessa leiskauttaa sohvan selkänojan yli ja se ei tee kipeälle kropalle kovin hyvää. Ensi viikolla mummeli pääsee hierojalle. Tosin tuo muutaman päivän lepo on jo tehnyt parantavan vaikutuksensa ja tänään käytiin Nauvunkankaalla maisemienkatselulenkillä. Jenna kävi eilen Toman kanssa meillä pitkästä aikaa ja Hippa oli ikionnellinen päästessään antamaan velipojalle turpiin. Jatsi piti luonnollisesti jättää lenkille lähtiessä kotiin, mutta parempi sille niin. Pääsi sekin pidemmältä lenkiltä palattua pienelle kiepaisull...

Ristiriitainen fiilis tänä aamuna, koska näin inhottavan unen. Se ei ollut hirveänkamala, mutta kammohko. Painajaiseksi luokiteltava kuitenkin. Unen jälkimainingeissa kiukutti, mutta yritin kääntää sen positiiviseki. Jos näen unta, se tarkoittaa sitä, että tajunnantila on laskenut riittävän alas riittävän pitkäksi aikaa. Viime aikoina ei ole juuri unikuvia näkynyt, joten ilo irti niistäkin vähistä, vaikkakin hieman epämiellyttävistä. Luin kaaauan kauan sitten jostain julkaisusta, että jos ihmistä estetään nukkumasta, hän sairastuu. Jos taas estetään näkemästä unia, hän kuolee. (Olisi kiva tietää, kuka oli koekaniinina.) No, unettomuus ja masennus on jo tieteellisesti todettu linkittyvän yhteen. Kumpi ruokkinee kumpaa, on vissiin tapauksesta kiinni. Pelkän nukkumisen lisäksi unien näkemisellä ilmeisesti on tärkeä rooli hyvinvoinnin suhteen. Itse olen joskus saanut valve-elämän aatoksiin selvyyttä unien kautta - sikäli kun niitä on osannut tulkita. Painajaiset on oma lukunsa enkä oik...

Käväisimme Hipan kanssa Joensuun Agilityurheilijoiden rally-tokon möllikisoissa. Kun virallisia kisoja on niin harvassa näillä nurkin ja harvemmin ollaan hallissa treenattu yleensä mitään, käytin tilaisuuden hyväksi ja otettiin maksullinen treeni. Luokkia oli kolme: avoin luokka, alokasluokka ja alokasluokan mölliluokka, jossa palkkaaminen oli sallittua. Osallistuimme alokasluokkaan, johon meillä on kisaoikeus varsinaisissakin kokeissa. Hippa ei tykännyt olostaan yhtään ja se näkyi. Kahdella kyltillä oli maahanmenotehtävä eikä hänen koiruutensa ymmärtänyt käskyä. Niistä tuli -1 piste puutteellisesta yhteistyöstä. Yksi vino suoritusasento ropsautti myös yhden pisteen pois. Kontrollin puute pujottelutehtävässä tiesi -3 pistettä maksimista tiehensä. Näin ollen saimme tulokseksi 94 pistettä ja sijoitus oli 8/17. Pikkuisen kirpaisi, koska yhteistyössämme sen enempää kuin kontrollissakaan ei ole mainittavaa puutosta esimerkiksi Josepan kentällä. Tulkitsen tämän niin, että Hippa a...

Ärsyttää toistaa itseään, mutta teen sen silti. En siksi, että rakastaisin omia tekstejäni ylenmäärin ja haluaisin nostaa itseni jalustalle, vaan siksi, että facebook-maailma on hetken lapsi ja kaikki tarinat katoavat informaatiotulvan alle alta aikayksikön . Sen sijaan blogeista ja keskustelupalstoista mielenkiintoiset keskustelut saa kaivettua esiin kätevästi jos on tarvis joskus muistiaan virkistää. Kaikenlaisia haasteita siellä kulkee jatkuvasti, mutta Sari tarjoili eteeni varsinaisen helmen. Piti kirjoittaa päivän puuhista viikon ajan kulloisenkin päivän alkukirjaimella toteutettuna. Kun muutenkin jatkuvasti sanoja päässäni pyörittelen, otin riemusta kiljuen haasteen vastaan. Alku meni lämmitellessä, mutta siitä ne hyvin alkoivat irrota. Aika paljon myös senhetkinen fiilis vaikutti siihen, miten pitkät tarinat sai sepitettyä. Kiva oli myös muiden kirjainpäivityksiä lukea ja huomata, miten sanoja riittää ja jokainen sai omista hommistaan aikaan omanlaisensa päivityksen. Maan...

Muistan heinäkuun 22. päivän vuonna 1990 kirkkaana kuin pläkki. Äiti oli silloin vielä sairaalassa töissä ja sitä ominaisuutta käytettiin hyväksi. Menimme sairaalan kymmenenteen kerrokseen jollekin parvekkeelle aamun pikkutunneilla odottamaan kuun siirtymistä auringon eteen. Valotettuja filmejä oli varusteena kuten siihen aikaan monella muullakin. Sieltä se hiipi. Maiseman pimentyminen kävi hitaasti, mutta kun viimeinen säde katosi kuun taakse, tuntui kuin yhtäkkiä koko maailman eteen olisi vedetty esirippu. Ihan kuin kaikki sen takana lakkasi olemasta. Linnut hiljenivät ja ainakin itse koin, että kaikki muutkin äänet lakkasivat kuulumasta. Auringon korona oli huikaisevan upea. Tänään nähtiin osittainen auringonpimennys ja meidän seudulla se oli noin 82-prosenttinen. Askartelin valottuneista filmeistä, mustasta pahvista, teipistä ja kumilenkeistä objektiivin eteen suodattimen. Välillä katselin sillä omin silmin, välillä tsekkasin aurinkoa ja säädin tarkennusta. Valotusajan pidin ma...

Hankiainen on täällä taas. Harvinaista herkkua sekä kestonsa että ilmestyvyytensä puolesta. Ilmeisesti pitkä lämmin jakso on tehnyt lumen niin vesipitoiseksi, että pienikin yöpakkanen riittää tekemään hangen kantavaksi iltapäivään asti. Niinpä se on viimeisen parin viikon ajan tullut käytettyä tehokkaasti hyväksi koirien lenkityksessä ja kameraa ulkoilutettaessa. Esimerkiksi Särkijärven rannasta nouseva Rantuvuori kohoaa kohti taivasta paikoin hyvin äkkijyrkkänä eikä sen juurelle ole menemistä kesällä ilman venettä ja talvella ilman suksia tai lumikenkiä. Hankiaisella äärelle pääsee kaikista kätevimmin. Muutenkin on mukavaa kun ei tarvitse olla teiden vankina, vaan pääsee mihin tahansa, myös semmoisiin paikkoihin mihin kesälläkään ei pääse. Sisäinen kuvausintoilijani halusi haastetta kehiin eli miten onnistuu mustan koiran kuvaaminen aurinkoista hankea vasten. Kontrasti on melkoinen ja yleensä joko hanki ylivalottuu tai koira alivalottuu. Kyselin vielä Facebookissa Valokuvaa...

Liperin Kennelkerho ilmoitti järjestävänsä muutamat näyttelytreenit maanantai-iltaisin Ylämyllyn Shellillä etupäässä metsästyskoirille, mutta muutkin ovat tervetulleita eikä edes maksa mitään. Kun eilen ei ollut Aten kuskaamista partioon, päätin Hipan kanssa mennä kokeilemaan kehäkäyttäytymistä kun oikeaan kehään ollaan ensi kuussa menossa. Voi taivas mikä määrä koiria siellä oli! Meidän ryhmässä oli 13 koirakkoa ja kahdessa muussa suunnilleen saman verran. Saipahan siinä sivussa treenata kärsivällisyyttä ja seisottamista. Kävin välillä myös juoksuttamassa, ettei koiruus ihan jähmety. Treeneissä ei sinänsä mitään uutta ollut. Vetäjä kävi moikkaamassa koirat, juostiin rinkiä ja kuultiin, mitä ja millä tavalla kehässä toimitaan. Ilmeisesti Hippa esiintyi sen verran edukseen, että se herätti huomiota muutenkin kuin rotunsa puolesta. "Te ootte varmaan olleet näyttelyissä?" "Joo, muutaman kerran." "No tulkaapa sitten tänne näyttämään mallia!" Kas! Pääs...

Tarkoittaa suomennettuna oleilua ulkoilmassa eikä ulkoilua yläilmoissa. No heh. Atte valmistautui perjantaina Arktiseen hysteriaan eli viikonlopun partioleirille Reponiemeen asianmukaisesti pukeutuneena: Huomaa varsinkin huivin solmussa roikkuva hakaneuloista ja helmistä koottu isänmaallinen koriste. Paita on käytetty, mutta uudenveroinen ja vähän kookas, mutta kympin hinta Lehmosta haettuna ei ollut paha nakki kun uusi maksaa moninkertaisesti ja paidan omistaja tulee kasvamaan vielä. Mutta kyllä oli pitkä aika odotella lähtöhetkeä! Mentiin porukalla koirat lenkittämään kun siinä sai sentään vähän toista tuntia kulumaan. Juttu eteni partioaiheisiin sanontoihin. "Aina valmiina!" minä sanoin. "Et sie niin voi sanoa kun et oo partiolainen! Siun pitää kysyä." Atte valisti. "Ai kysyä mitä?" "Että oletko valmis?" "No oletko?" "EI NOIN kun siun pitää kysyä koko kysymys!" "Oletko valmis?" "Aina valmiin...

Viime perjantaina Satu, Viiru ja Piki kävivät meillä iltakylässä. Samalla tuli puheeksi Hipan sosiaalistaminen vieraisiin ihmisiin ja päätin tuppautua seuraan kun lauantaisin Satu on pienen porukan kanssa kentällä ilmaisutreeneissä. Heidän puuhien jälkeen paikalla olleilla oli sen verran löysää aikaa, että ehtivät syöttää Hipalle herkkuja. Ideana oli se, että Hippa älyää mennä ihmisten luo omin avuin ja rentona, jolloin saa siitä hyvästä nakkia ja muita hyviä syötäviä. Minä käyskentelin ympäristössä enkä puuttunut asioihin. Hyvin meni! Hippa hoksasi pian mistä oli kyse, vaikkakin tiirasi syrjäsilmällä minun sijaintia. Satu vielä haukutti Hippaa lopuksi ihan muuten vaan, jos vaikka joskus osuttaisi jonkun sortin henkilöetsintää harjoittelemaan. Hipalla on niin kantava ääni, että se pitäisi jo periaatteen vuoksi saada hyötykäyttöön. Eilen kävimme poikien kanssa porukkalenkillä niin, että minä kiersin koko lenkin ja pojat käppäilivät pari kilometriä ja kääntyivät kotiin. Hippa on h...