Annetaan lainaan kisaavalle ohjaajalle osaava agilitykoira

Loma ei ole oikea loma ilman reissua. Ehdotin, että lähdettäisiin Vantaalle, mutta Atte ilmoitti suoraan ja selvästi, ettei aio istua autossa niin kauas. Ei sitten. Aikani mietittyä muistin, että jalkapuoli-Hanne on vielä sairaslomalla ja voisi ilahtua vieraista. Siitäpä sitten keula kohti Iisalmea.

Matka meni muuten hyvin, mutta Jännevirralla se onneton kuudenkympin rajoitus tupsahti taas niin yllättäen vastaan. Tällä kertaa mahtoi peltipoliisi olla passissa ja räpätä tyylikkään kuvan Passatin rekkarista. Jäämme jännityksellä seuraamaan postin kulkua.

Perille päästyä haukattiin vähän välipalaa ja hyökättiin Nintendon kimppuun. Super Mario Bros 3:n pelaamisesta on aikaa vähintään 15 vuotta, mutta ihmeesti on taidot säilyneet.

Välillä annettiin pelin jäähtyä ja käytiin hallilla agilitaamassa. Jatsi oli revetä liitoksistaan! Onhan se tohkeissaan, tehtiinpä mitä tahansa, mutta nyt se innokkuus nousi aivan uskomattomiin sfääreihin.
Siellä oli kisarata valmiina ja muutaman kerran se vedettiin läpi sekä otettiin keppitreeniä. Hannen jyrkkä tuomio oli: Kisoihin siitä! Heti!

Joo, Jatsi lähtisi kiljuen, mutta jonkun taitavan ohjaajan kaveriksi. Ei se minulle pahasti sanonut, mutta turhautui selkeästi kun olen niin pöljä ja enemmän haittana siellä radalla.
Keinua se ei vielä kunnolla selvitä, mutta jos jotakuta kiinnostaa muuten kisavalmis koira, napatkoon mukaan. Minä en sitä lajia osaa eikä kiinnosta opetella, mutta Jatsista voisi tämmöinen tilaisuus tehdä vielä vähän onnellisemman koiran.

Treenin jälkeen päästettiin vielä hetkeksi Mario ja Luigi vastakkain. Suklaakakkua naamaan ja kotimatkalle. Hanne saa pikaisesti parannella jalkansa ja tulla vastavierailulle.

Kaksi väsynyttä tyyppiä pääsi nukkumaan ja minun työleiri jatkui uuninlämmityksellä. Sainpa mennä saunaankin ihan issekseni. Se on luksusta se.