Lauantain viettoa aussiekvintetin säestyksellä
Hannu toi heti aamuvarhaisella Unelman, Pamin ja Viian meille hoitoon. alkuperäisen suunnitelman mukaan ne olisivat olleet viikonlopun, mutta parempi yksikin päivä kuin ei yhtäkään.
Viia suhtautui asiaan terveellä asenteella. Ihan sama missä ollaan, kunhan saa riehua Hipan kanssa. Jatsi komensi nuorisoa, ja Uu ja Pami ikävöivät isäntää nenät ovenraossa.
Ovi ei auennut ja Pami komensi minua viemään heidät kotiin ja heti paikalla. Kun en taipunut hänen armonsa tahtoon, hän otti ja lirautti matolle vastalauseensa.
Rähjäsin Pamille hyvien tapojen merkityksestä ja kylläpä osasi katsoa vastaan pahalla silmällä!
"Voi v***u mikä ämmä!"
"No niin olen ja silti pomo tässä talossa, että saat olla minusta ihan mitä mieltä haluat!"
Tämän keskustelun jälkeen menin sohvalle ja avasin telkkarin. Kohta Pami kiipesi syliin ja taas oltiin yhtä ylimmät ystävykset kuin ennenkin.
Koirat alkoivat käydä levottomiksi, joten lähdettiin lenkille. Lenkin jälkeen piti tietenkin kaivaa kamera esille. Harmi kun meidän pihassa on aina yhtä hämärää, mutta kuvata vaan pitää.
Hippa ja Viia intoutuivat pallopeliin. Jatsi meni nuorison mukana, Pami säästi itseään ja tyytyi enimmäkseen tarkkailemaan ja Unelma paheksui syvästi mokomaa ryntäilyä.
"Onks pakko poseerata kun muut saa leikkiä?"
Turhaa napinaa, Viia sai leikkiä ihan riittämiin.
Hannu toi tullessaan paketin, jossa oli ihana koirakirja. En tiedä mistä Miimi noita aarteita oikein löytää. Siinä oli mahtavia kuvia 1800- luvun lopulta ja 1900-luvun alkupuolelta. Muoto- ja tilannekuvia sen ajan ihmisistä ja koirista sekä tekstissä analysoitiin koiria yleensä ja monia nimeltä mainittuja yksilöitä. Joukkoon mahtui loruja haukkumattomaksi loitsintaa varten ja kaikenlaista muuta. Kiitos Miimille siitä!
Viia suhtautui asiaan terveellä asenteella. Ihan sama missä ollaan, kunhan saa riehua Hipan kanssa. Jatsi komensi nuorisoa, ja Uu ja Pami ikävöivät isäntää nenät ovenraossa.
Ovi ei auennut ja Pami komensi minua viemään heidät kotiin ja heti paikalla. Kun en taipunut hänen armonsa tahtoon, hän otti ja lirautti matolle vastalauseensa.
Rähjäsin Pamille hyvien tapojen merkityksestä ja kylläpä osasi katsoa vastaan pahalla silmällä!
"Voi v***u mikä ämmä!"
"No niin olen ja silti pomo tässä talossa, että saat olla minusta ihan mitä mieltä haluat!"
Tämän keskustelun jälkeen menin sohvalle ja avasin telkkarin. Kohta Pami kiipesi syliin ja taas oltiin yhtä ylimmät ystävykset kuin ennenkin.
Koirat alkoivat käydä levottomiksi, joten lähdettiin lenkille. Lenkin jälkeen piti tietenkin kaivaa kamera esille. Harmi kun meidän pihassa on aina yhtä hämärää, mutta kuvata vaan pitää.
Hippa ja Viia intoutuivat pallopeliin. Jatsi meni nuorison mukana, Pami säästi itseään ja tyytyi enimmäkseen tarkkailemaan ja Unelma paheksui syvästi mokomaa ryntäilyä.
"Onks pakko poseerata kun muut saa leikkiä?"
Turhaa napinaa, Viia sai leikkiä ihan riittämiin.
Hannu toi tullessaan paketin, jossa oli ihana koirakirja. En tiedä mistä Miimi noita aarteita oikein löytää. Siinä oli mahtavia kuvia 1800- luvun lopulta ja 1900-luvun alkupuolelta. Muoto- ja tilannekuvia sen ajan ihmisistä ja koirista sekä tekstissä analysoitiin koiria yleensä ja monia nimeltä mainittuja yksilöitä. Joukkoon mahtui loruja haukkumattomaksi loitsintaa varten ja kaikenlaista muuta. Kiitos Miimille siitä!
Kommentit
Jouduin leikkaamaan Viian korvien takaa tajuttomat takut eilisten lumileikkien jäljiltä :) Kiitos hoidosta ja mukavaa juhlapäivää!
Juhlat oli tosi kivat ja saat luvan tulla syömään oman osuutes! Hyvä ihme että jäi sapuskaa yli ja paljon.