Hippasen verran höpinää

Niin, taipuuhan se vahvakin ratakisko kun tarpeeksi lämmittää ja riittävän isolla lekalla takoo. Samalla lailla kävi minun jääräpäisten mielipiteiden ja näin löysin itseni jälleen Facebookista. Tammikuun alussa sinne liityin ja onhan se ihan kiva. Toisinaan jopa hyödyllinen. Mutta huomattavasti merkittävämpi käynti oli ovesta, jossa lukee "päivätyö". Se on jo nähty, että ei ne minun hämärät bisnekset elätä, joten jotain tartti tehrä. Syksyllä rengasliikkeessä käydessäni vastaus käveli turkkilaisen ystäväni Alin muodossa vastaan. Hänellä on tulkkivälitys, jota ei ehdi hoitamaan. Kiirettä piti kun edellinen sihteeri lähti kävelemään, joten siltä seisomalta pyysi minua töihin. Ei tarvinnut kovin kauan miettiä. Yritys on uusi ja palkkaneuvottelut veivät aikaa, mutta kuukausi sitten aloitin hommat. Tosin Kelan korvauksilla työkokeilun nimissä pari kuukautta, jonka jälkeen minusta tulee palkattu duunari. Minulla on varmaan joku sisäsyntyinen ominaisuus hypätä mustaan aukkoon...

Kolmea en enää laske; vuosia, kiloja ja senttejä. Kun henkisen iän kypsymistä odotellessa ennemmin mustaksi muuttuu ja paino sekä vyötärönympärys vaihtuvat olosuhteiden mukaan, niin mitä väliä. Synttäreitä sen sijaan on aina kiva viettää, koska se on yleensä takuuvarma päivä saada mukavaa seuraa kotiinkannettuna. Päivä alkoi melko varhain, koska heräsin kuuden jälkeen eikä nukkumatti suostunut enää talsimaan silmäluomillani. No, heinänajjoon kun ei kerta nukuta. Koirat huomasivat minun olevan hereillä, joten ne tulivat kainaloon ja vötkyiltiin sängyssä porukalla puoli kahdeksaan asti. Vaatteet päälle ja lehteä hakemaan. Viikonloppulaatikko on noin kolmensadan metrin päässä, joten sinä saa samalla pienen aamulenkin. Hyvänen aika! Ellin lehti oli vielä laatikossa. Elli on 82-vuotias rempseän huumorinatajun omaava mummeli ja tosi virkeä sekä henkisesti että ruumiillisesti eli pärjää hyvin omassa mökissään. Naapuruston kirjoittamattoman lain mukaan Ellin lehden vie omistajalleen se, ...

Eilen oli aussiehallistuksen kokous Jyväskylässä ja kauden päättymisen kunniaksi se pidettiin Ravintola Sohwissa. Ruoka oli erinomaista ja seura samaa luokkaa. Saatiin jopa asiaakin puhuttua.  Koirat menivät poikien mukana Uimaharjuun, joten minä otin reissun pitemmän kaavan mukaan ja itseäni säästäen eli jäin yöksi kaverini Hennan luokse. Yleensä en nuku vieraassa paikassa ensimmäiseen kolmeen yöhön kuin pikku silmällisiä, mutta nyt sain lähteä aamupäivällä kotimatkalle yllättävän virkeänä. Ehkä sitä vanhemmiten jotain oppii. Varkauden ja Viinijärven välillä tein sen taas. Peltipoliisin silmä räpsähti iloisen oranssisena. Olin näkevinäni että salama välähti vain kerran ja ajoin turhan lähellä edellä ajavaa, joten nähtäväksi jää, kumpi meistä kaivaa pikavoiton postilaatikostaan lähitulevaisuudessa.  Tai huomautuksen.  Vauhtia oli noin 85 km/h ja tuskin kukaan järkevä kyttä viitsii sakkolappua kirjoittaa moisesta. Onko koko järjestelmässä järkeä, siihen en ota kantaa...

Susanna heitti haasteen, joka pisti miettimään tosissaan. Ideana on siis aakkosittain laittaa pääpointteja jostain elämäänsä liittyvistä asioista. Jos omituisimpiin kirjaimiin ei keksi mitään, ne voi huoletta skipata. Itse ainakin yritin. Minun ongelma oli pikemminkin nuo ihan tuikitavalliset kirjaimet, joihin en millään meinannut keksiä järkevää sanaa. A tte, kuopukseni. Omituinen lapsi, herkkä, nopeaälyinen, kaikesta kiinnostunut ja täynnä viisautta jostain toisesta maailmasta. Oikea äidin kulta ja ajatusten jakaja. B ee. Mehiläinen. C oca-cola, jumalten juoma jota joskus tekee niin mieli mutta ei sovellu hipiälle. Aiheuttaa kofeiiniherkälle kropalle pahoinvointia ja seinille hyppimistä. D ix, ihana ja kiltti mutta villi rotikkatyttö naapurista. E lokuvat. Tykkään katsoa niitä leffassa ja kotona. Hyllyssä on monenlaisia ja etenkin monentasoisia tallenteita takavuosilta. Vanha kunnon VHS:kin menee kun ei ole liian nirppis. F iilispohjalta usein mennään eikä järjellä ole s...

Aussien omistaminen vaatii omanlaisensa huumorintajun. Aussien hoitotätinä toimiminen sen lisäksi pianoteräksestä valmistetun pinnan ja kykyä venyttää se äärimmilleen. Miimi toi kirjavan trion meille eilen aamulla yöhoitoon. Kuningatar Unelma sai viime kerralla mamman takaisin itkemällä ja sitä se kokeili nytkin. Ei ollut hyvä sisällä, ei ulkona ja se vollotti puoleenpäivään asti jolloin Henna ja Sara tulivat meille. Lähdettiin lenkille ja kaikki oli hyvin. Paitsi että Hippa oli kovin suosittu sekä Viian että Saran mielestä, mutta kolmas pyörä rattaissa on tunnetusti liikaa. Sovussa säilyttiin kuitenkin ja leikki jatkui pihassa. Aussiejengi taisteli pallon hallussapitäjäm roolista. Hangen alla oli Saran mielestä jotain mielenkiintoista, mutta riehuvaa laumaa oli pidettävä vähän silmällä. Sara oli porukan kuopus ja tykkäsi Unelmasta, joka puolestaan on kaikkien kaveri. Illan koirat saivat olla keskenään kun kävin erään kaverini kanssa elokuvissa katsomassa Juoppohullun päiv...

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Pojat menivät jouluksi isälleen, joten perinteisen sukujoulun sijaan vietin Reetan kanssa sinkkujoulua. Perjantaina käytiin kaupungissa viimeisen hankinnat tekemässä. Puuilo avasi ovensa Joensuuhun vähän aikaa sitten, joten siellä pyörähdettiin. Mitään ei pitänyt ostaa, mutta huomasin käveleväni ulos kaupasta järjettömän kokoisen kassin kanssa. Kaikki kama oli loppujen lopuksi ehdottoman tähdellistä. Liikkeen piha on aakee laakee ja lumella pohjustettu, joten se tarkoitti vain yhtä asiaa. Lähtiessä pyöräytin oikein kunnon käsijarrupiruetin. Joillekin asioille ei vaan voi mitään. "Voi v**un amis!" oli Reetan kommentti. Seuraavaksi suunnattiin Wihoselle, joka oli muuttanut uuteen paikkaan. Suunnistin Reetan ohjeiden mukaan, mutta ajoin silti ohi. "Tuosta ois pitäny kääntyä!" "Äh. Käännän tuolla tien päässä." Ajoin tien loppuun ja kurvasin pyörätielle, jota pitkin ajoin seuraavan liikkeen liittymään ja siitä pääsi taas tielle. "No niin, Paakkuna...

Joulurauhaa kaikille blogini lukijoille!

Varasin tässä pari viikkoa ennen joulua Outokummusta kirppispaikan päästäkseni eroon joutavista kamoista ja ansaitakseni samalla muutaman roposen. Noh, muutamaan roposeen se ansainti jäikin, ja samalla meni hermo. Viritä lippuset ja lappuset vaatteisiin ja kuskaa ne kirppikselle. Käy järjestämässä ja kyttäämässä, onko omia kamoja kulkeutunut muiden kojuihin ja niin edelleen. Eikä maksanut vaivaa. Yltäkylläisyys valtaa alaa, en muuten tätä osaa selittää. Hinnat asensin varmasti alamittaisiksi ja silti tuloksena oli tasan seitsemän euroa. Viikon paikka maksoi 18 euroa, joten mitä voi päätellä? Ihmisillä on kaikkea ja sitäkin ihan liikaa. Vaikka kuinka pitäisi paikat siistinä niin kyllä siellä ei mene tavara kaupaksi. Tai mistä sen tietää, jos itse menisi hyllylle istumaan. Sai olla laitimmainen kerta kun yritän myydä mitään vanhaa roinaa, vaikka olisi kuinka käyttökelpoista. Annoin loput kamat kirppiksen pitäjälle lahjoituksena. Tarvitsijoita kyllä riittää ja yhtä hyvän mielen sa...

Ruksi seinään, koivun kylkeen ja uudelle lumelle hankeen. Treenasin eilen kotitottista pihalla ja tänään lähdin raviradan parkkiin ryhmätreeneihin. Minkähän edellä tämä on? Toivottavasti mahdollisen koekorkkauksen ainakin Hipan osalta. Paikalle tulivat Miimi, Pami ja Viia sekä Jenna ja Toma. Otettiin ryhmäpaikkamakuu, jossa Hippa pysyi hyvin rauhallisena suunnilleen puolitoista minuuttia. Laski välillä jopa pään maahan, joten ei sillä suurta paniikkia ollut oleskelussaan. Vieras paikka ja kaksi lyhyemmän ajan ollutta riekkujaa vieressä, ei paha. Ainut vaan, että se nousee kysymättä istumaan kun palaan vierelle. Skarpataan sitä siis. Otin mukaan loisteliaan hyppyesteeni kun semmoinen nyt kulkee mukavasti kassissa mukana. Hipan hyppy on tökkinyt kun tuntuu, ettei se millään raaski lähteä minun luota vain mennäkseen esteen taakse. No, hyvin on harkinnut asioita jouten ollessaan ja hyppy meni ihan kisatyyliin. Mutta pitäähän mammalle haistatella aina välillä että pysyy virkeänä. Mamm...

Wanha Jokela ja sen kohtalo on kuohuttanut Joensuun ja lähiseudun kansan mieliä viime aikoina. Eilen oli Joensuun kaupunginhallituksen kokous, jossa päätettiin Jokelan kohtalosta. Suojellaanko, puretaanko, korjataanko vai ammutaanko vain taivaalle. Jopa oma alitajuntani on ottanut kantaa asiaan, koska näin viime yönä melko mielenkiintoisen unen. Olin Jokelassa, jossa lattiasta oli sahattu muutaman neliön kokoinen siisti suorakulmio pois ja alla oli maapohja. Semmoista oikein kuohkeaa ruokamultaa ihan lattiapintaan asti. Siellä oli taikuri, joka taikoi isoja kapallisia tosi hyvännäköisiä perunoita sinne maapohjaan. Kappa toisensa perään katosi multaan ihan kuin perunat olisivat uponneet juoksuhiekkaan. Ihmisiä katseli esitystä ja eräs vanhempi mies kommentoi: "Kyllä niillä on hommoo kun tuota ruppeevat korjoomaan kun tuommosessa perunamiärässä pittää luovia!" Se oli siinä. Aamulla oli semmoinen fiilis, että ei sitä vielä pureta. Ei niin, mutta ei sitä ihan vielä päätet...