Hippasen verran höpinää

Tai sanotaanko mieluummin, että voi äärettömyys. Ei sitä voi tajuta. Kävin eilen sihtailemassa hyvin kaukaisia juttuja Jakokosken tähtitornilla talven viimeisessä tähtinäytännössä. Haaveenani oli nähdä Saturnus, mutta se nousee vasta puolenyön tietämillä ja siitäkin pitäisi odotella pitkän aikaa, että saisi kunnolla näkyviin. Ilmakehä aiheuttaa väreilyä taivaanrannan tienoilla ja kohde näkyy epäselvänä. Tämän huomasi kun Mars nousi ja teleskoopit suunnattiin sitä kohti. Punainen planeetta ei ole Photoshopin luoma illuusio, vaan se oli oikeasti oranssinpunainen ja ilmakehän vaikutuksesta liekehti kuin olisi ollut tulessa. Eihän se kovin suurena näkynyt, mutta nuppineulan nuppi on aika kookas verrattuna siihen, minkä paljaalla silmällä näkee. Leijonan tähtikuviossa oli galaksi (en muista nimeä) muutaman miljardin valovuoden päässä. Se näkyi epäselvänä, mutta kiehkuramaisen muodon erotti. Orionin tähtisumu ja sitä ympäröivä sininen kaasupilvi näkyi selvästi. Jupiter oli näissä o...

Meillä on käynyt neljänlaisia vieraita koirien näkökulmasta ajatellen : 1. Fiksu koiraihminen - Tulee sisälle, on hiljaa aloillaan eikä katso koiraa silmiin ja antaa koiran nuuhkia rauhassa. Koira toteaa tulijan vaarattomaksi. 2. Koiria pelkäävä - Tulee sisälle, jäykistyy kauhusta, pitää kädet lähellä vartaloa ja koira saa nuuhkia rauhassa kun ihminen ei tiedä mitä tehdä eikä edes kykene tekemään mitään.  Koira toteaa tämänkin tulijan vaatattomaksi. 3. Koiria rakastava ei-koiraihminen - Tulee sisälle, ihastuu silmittömästi, yrittää silittää ja kimittää "nonononono ei tarvii haukkua noin kamalasti voi kun ootte ihania!!!" Koira villiintyy entistä hurjempaan meteliin eikä varmasti anna koskea. Murinaa riittää vielä pitkään, koska tulija on todettu hyvin epäilyttäväksi. 4. Salakähmäinen yllättäjä - Avaa oven hiljaa ja hiipii sisälle vielä hiljemmin, kunnes keskellä tupaa älähtää "Hihihi sainpas yllätettyä, kaikenlaisia vahtikoiria!" Koira pistää koko t...

"Totuus on tarua ihmeellisempää." Se, joka tuon päästi ensimmäisen kerran suustaan, tiesi mitä puhui. Muutamia vuosia sitten kun Mari ja Jarno muuttivat rakentamaansa taloon, menin käymään ja autoin tavaroiden järjestelyssä. Kotona lähtiessä pengoin hattuhyllyä, koska oli talvi ja halusin yhden tietyn pipon päähäni, mutta sitä ei löytynyt mistään. Otin toisen pipon. Marin luona ei ollut vielä naulakkoa, joten heitin takin sohvalle ja laskin hanskat ja pipon sohvan selkänojalle. Kun olin lähdössä, se kaipaamani pipo oli hanskojen ja pipon alla. Se ei todellakaan ollut siinä silloin kun riisuin asusteeni. Lähdin siis kotiin kahden pipon kanssa. Tämän jälkeen pipot ja muut eivät ole seikkailleet omin nokkineen. Paitsi viime aikoina. Kimmo käy kahden luokkakaverinsa kanssa lentistreeneissä kahdesti viikossa. Toisten poikien äitien kanssa kuljetetaan heitä vuoronperään. Erään kerran pojat menivät taksilla Riston luokse, jossa tekivät läksyt. Kun treeneihin lähtö koitti, K...

  Onhan se suuri ihme päivätaivahankin, mutta on niin helppo unohtaa se, mikä ei näy. Minä olen kuuhullu kahdellakin tavalla. Rakastan katsella kuuta, olipa se sirppi, puolikas tai täysi, ja nousuvaiheen kääntyessä lopuilleen kuu valvottaa. Viimeksi mainittua ominaisuutta jotkut väittävät hölynpölyksi.  En ymmärrä moista ajattelutapaa, koska jokainen on yksilö. Se, joka ei valvo tai saa huikeita idiksiä täydenkuun aikaan, ei voi ymmärtää meitä herkempiä. Mielestäni kuuhullujen vähättely on vain oman itsen ylentämistä luontoa mahtavammaksi. Jos kuu liikuttaa valtameriä, miksi se ei vaikuttaisi meihin maan matosiin? Tästä sutjakka aasinsilta maailman tapahtumiin. Markku Pölönen kirjoitti 10.10.2012 Karjalan Heilin kolumnissaan (s. 6), että kuussa ei ole käyty, vaan kyseessä oli jenkkien propagandaelokuva.  Olen samaa mieltä. En jaksa linkittää kaikkea sitä juupas-eipäs -vääntöä, mitä netissä tästä aiheesta on kirjoitettu. Ihmettelen vain, että jos 60-luvun tekni...

Minä, sisäinen lapseni ja ne kaksi konkreettisesti minusta ilmestynyttä lasta olemme hulluina 3D-elokuviin. Olemme lähikaikoina käyneet kolmesti elokuvissa. Kimmo sen lisäksi vielä Markon kanssa Hobitteja katsomassa. Itse ilkimys 2 oli loistava. Siitä ei ole muuta sanottavaa kuin että kannattaa katsoa. Sen jälkeen oli Frozen, jossa oli omasta mielestäni liikaa liian kimeällä äänellä esitettyä laulua, mutta tarina itsessään oli kiva ja huumori hyvää. Kunhan sitä ensin pääsi katsomaan. Minulla on pieni pää ja lasit tuntuivat vähän löysiltä. Ajattelin, että jos tuosta ihan pikkuisen väännän... Ei olisi kannattanut. Sanka katkesi. "No niin, nyt sie rikoit ne ja saat maksaa uudet!" Atte möykkäsi. Menin nolona ovimiehen luokse ja anteeksi pyydellen sanoin, että nämä ikään kuin meni rikki. "No, ne onkin aika heikkoa tekoa", miekkonen sanoi ja sieluni silmin näin "vanha ämmä ja noin helvetin idiootti" -ajatuskuplan pään päällä. Eikä siinä vielä kaikki. ...

Kahden viikon yskiminen ei ollut kiva juttu. Muuten olo oli lähes kuumeeton, mutta keuhkojen puoliteholla käyminen vaikeutti kaikkea muutakin käymistä, kuten lenkillä ja treeneissä. Viime sunnuntaina kokoonnuimme Miimin, Hilkan ja Sadun kanssa Pärnälle porukkatreeneihin. Hippa pääsi ryhmäpaikkamakuuseen ja suoritti sen ensimmäistä kertaa niin, ettei kääntänyt etutassua alleen. Kävin palkkaamassa välillä - ei sen takia etteikö pysyisi, sen se jo osaa - vaan että kokonaisuus pysyisi sfinksimäisessä asennossa. Pysyi! Talvi on mennyt meillä kuten muutkin talvet, laiskotellessa, mutta seuraaminen on taas entisellään eli jotain olen saanut aikaan. Hippahan suivaantui viime syksyn ampumistreeneistä niin, ettei mikään huvittanut enkä sen takia ole vaatinut liikoja. Hauskuuden palautus on ollut lähiaikojen tavoitteena ja se on saavutettu. Seuraaminen oli taas tiivistä, häntä heilui ja kontakti pysyi. Näin se pitää tehdä, loistava Hippa! Seisomaan pysäytys oli hieman unohtunut, mutta se...

Monen vuoden haaveeni toteutui viimein. Varasin itselleni synttärilahjaksi lipun Apassionata 2014 -showhun. Houkuttelin Senjan kaveriksi, koska hänen luonahan minä majoittaudun kun siellä päin maailmaa liikun. Aussieystäväni Hanna muutti Vantaalta Mikkeliin viikko sitten ja sovittiin, että lähden perjantaina matkaan ja olen Mikkelissä yön. Koska Hannallakin oli asiaa pääkaupunkiseudulle viikonlopuksi, ajeltiin kimppakyydillä. Inhoan ja osittain pelkäänkin pimeässä ajamista, mutta selvisin hengissä perille. Hannan nykyinen kämppä on tosi mielenkiintoisella alueella. Talot ovat niin jyrkässä rinteessä, että katutason asunto on toiselta puolelta katsottuna kolmannessa kerroksessa! Hannan kämppä on kadun puolella ja valtavine ikkunoineen varsinainen akvaario kun verhoja ei vielä ole. Koiraihmiselle paikka on oikea unelma. Kun seikkailee sisäpihan rappussokkelon läpi, edessä on kilometrikaupalla valaistuja metsäreittejä, lampia, koirien uimaranta ja ennen kaikkea luontoa. Siellä käytii...

Ystävämme Facebook vei minut syntyjen syvien äärelle.  Vuoden alku innoitti ihmisiä aloittamisiin ja lopettamisiin. Kuka aloitti kuntoilun, kuka lopetti tupakoinnin. Minä en luvannut kumpaakaan. Jatkoin kuntoilua samaan malliin kuin viime vuonnakin ja lopettaakseen tupakoinnin se pitäisi ensin aloittaa. En ole koskaan nähnyt siinä touhussa mitään järkeä, joten turha katkaista hyvää putkea aloittamalla. Joku erosi kirkosta ja se sai aikaan ennestäänkin täyden liikenteen päässäni paljon ajatuksia. Kuulun kirkkoon, mutta sillä ei ole minulle kovinkaan suurta merkitystä. En vain saa aikaiseksi erota. Ja tarkka kun olen, niin saavat pojat käydä seurakunnan kerhoissa ilman että poden tunnontuskia. Onhan sinä edes yksi hyötykäyttö kirkollisverolle. Koulun uskontotunneilla keskityin enemmän omiin haaveiluihin ja lähettelemään kavereille kirjelappusia. Vanhempien kanssa piti joskus käydä kirkossa, vaikka ahdisti se nyyhkivien mummojen paljous. Aihe ei vain kiinnosta, mutta se ei estä ...

Nyt saa synkistely riittää vähäksi aikaa. Ajattelin huvittaa teitä kertomalla lomitusaikoina tapahtuneita juttuja. Olin 18-vuotias, kun aloitin työt Liperin kunnan maatalouslomittajana ja sitä uraputkea kesti noin 12  vuotta. Koska syrjäkylillä asuu mitä kummempaa väkeä ja ollaan eläinten kanssa tekemsisissä, ei kaikensorttisilta sattumuksilta voi välttyä. Tapahtumat ovat jo vanhoja ja elämäntilanteet muuttuneita, mutta puhuttelen ihmisiä silti pelkillä etunimillä. Tähtiä tajunnan taivaalla Ensimmäistä kesää lomittaessani otin eräänä aamuna Maijan ja Pertin lehmiä sisälle. Muuan otus toilaili itsensä hiehojen ruokintapöydälle, josta yritin sitä peruuttaa pois. Pakkivaihde ei löytynyt, vaan lehmä kääntyi ja painoi kyljellään erästä vesiputken haaraa, joka ei päättynyt mihinkään. Sen toinen pää lepäsi kytkyitä vasten ja kun lehmä paksulla olemuksellaan painoi sitä luokille, yläpää irtosi liitännästään ja paukkasi minua suoraan otsalohkoon. Hitto että sattui! Silmissä musteni j...

                                                                                      Tein tässä pientä tutkielmaa aiheesta omituisen pääni oudot kotkotukset: Levottomat jalat   – kofeiiniyliherkkyys – masennuslääkkeet – anemia – stressiherkkyys – sydämen lisälyönnit - aistiyliherkkyys > aivojen välittäjäaineetko yhdistävänä tekijänä? Minulla on ollut sydämessä lisälyöntejä lapsesta lähtien. Silloin pienenä niitä kuulemma tutkittiin, mutta mitään ei löytynyt ja tutkimukset lopetettiin. Pikkuhiljaa oireet hävisivät, mutta alkoivat taas vähän päälle kaksikymppisenä. Raskausaikana pahenivat ja olen huomannut muistakin yhteyksistä, että stressi pahentaa oireita. Vaiva on inhottava, joskaan ei vaarallinen. Lääkitystä ei ole, joten täytyy vain kärsiä ja yrittää ottaa...

Mari ja Miimi heittivät (onneksi saman) haasteen jo ajat sitten ja tyypilliseen tapaani vastaan kun vastaan eli nyt. Kysymykset ovat suunnilleen samoja kuin Sirkun haasteessa jokin aika sitten, joten joko toistan itseäni tai sitten en. 1. Mieleenpainuvin koira, sellainen joka on aiheuttanut suuria tunteita. Ei tarvitse olla oma koira. - Äitini työkaverin labradoriuros Jiri joskus 80-luvulla. Jostain syystä se palvoi maata jalkojeni alla heti ensitapaamisesta lähtien. 2. Koirasi lempilelu. - Hipalle käy kaikki, Jatsi ei ole lelujen perään. Treenivälineet eli pallot ja patukat on eri juttu. 3. Jos koira on mielestäsi pidättyväinen, millainen se silloin on? - Ei ole tunkemassa jokaisen syliin, vaan suhtautuu pienellä varauksella ja hyväksyy sitten. 4. Jos voisit muuttaa yhden asian koirassasi, mikä se olisi? - Jatsilta voisi poistaa selkävaivan ja Hipalta ääniherkkyyden. Toisaalta, Jatsi voi nykyään hyvin ja Hippa opettaa minulle paljon asioita olemalla se mikä juuri nyt on, j...