Ensimmäinen jälki

Kaikki näyttävät aloittaneen maastokauden esineruudulla, mutta mepä Jatsin kanssa päräytettiin pellolle.

Niin minkä ikäisenä nämä oikein rauhoittuvat kykeneväisiksi järkevään toimintaan? En tiedä, mutta ei ainakaan vielä 6-vuotiaalla ole vauhdin hiipumista havaittavissa.

Jouduttiin kävelemään tien viertä vähän matkaa jäljen alkuun ja Jatsi olisi syöksynyt umpimähkään pellolle, jos olisi saanut valita. Kun päästiin asiaan, minä roikuin lähes mahallani perässä, mutta liina sentään pysyi kätösessä.

Ensimmäinen keppi nousi esimerkilliseen tyyliin. Lopuista ei voi sanoa samaa. Yhden ilmaisi, mutta jätti sinne. Yhden yli juoksi vauhdilla, mutta näin kepin ja poimin talteen. Yhden otti suuhun ja jatkoi matkaa. Yhden näin itse ja jäin odottamaan, että Jatsikin sen hoksaisi ja yksi jäi peltoon.

Täytyy sanoa, että hyvin meni, jos vaihtelevuutta olisi kaivattu. Jatsi esitti kaikki temppunsa yhden ainoan jäljen aikana!

Tein seuraavaksi pienen jäljen viidellä kepillä ihan vaan ilmaisun vuoksi. Silläkin reissulla yksi jäi.
Kerta vielä ja rauhoitin koiran aina kepillä ihan kunnolla, mutta eipä ollut vaikutusta. Jälleen yksi keppi jäi eli kolmen kepin kanssa poistuimme treeneistä.

Tämän perusteella en vielä heitä kirvestä järveen, koska isoin osa tuosta tohelluksesta meni selkeästi innokkuuden piikkiin. En vaan tiedä, miten sen oikein kepistä palkkaisi, kun mikään ei tunnu riittävän. Jäljellä se pysyi hyvin.

Illalla oli minun koulutusvuoro Hyvät tavat -ryhmässä ja pojat menivät siksi aikaa pesiskouluun, kuten kunnon viinijärveläisten kuuluukin jossain vaiheessa elämäänsä.

Ryhmän jälkeen Jatsi päääsi kehiin ja aussiepomput olivat harvinaisen korkeita, koska sain välillä katsella pientä koiraani ylöspäin. Silti korvat olivat auki ja teki hyvin töitä.

On se niin iloinen pakkaus, että en millään jaksa surra pieniä epäonnistumisia. Päivä päättyi hyvin, joten se siitä.

Mari oli kentällä Lilyn ja Sirkku Susun kanssa. Oli kiva opastaa molempia rotusisaria.
Lopuksi juteltiin Virven kanssa, joka heilutteli patukkaa ilmeisen huolettoman oloisena, kunnes Jatsi tarrasi siihen kiinni. Kiva kun joku leikki ihan noin vaan. Lily ei siihen päivään asti osannut repiä patukkaa, mutta otti Jatsista mallia veti kuin vanha tekijä konsanaan. Ihan lamppu syttyi pikkuisen pään päällä, kun se hoksasi jutun juonen. Hyvä Lily!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla