Kieroon kasvanut kaula ja huumorintaju
Aamu alkoi kurkkukivulla. Ei kamalan tuskaisella, mutta niin että sen huomasi. Inhottava vaiva.
Kun Kimmo tuli koulusta, lähdimme kaupunkiin asioille.
Kova pakkanen kuivatti talvi-ilman myös sisätiloissa ja se taas pisti kitaran kaulan kaarelle. Eikä pelkästään kaarelle, vaan jopa kierteelle.
Vein kitaran katsottavaksi Antille, joka tietää niistä vehkeistä enemmän. Kielet irti ja öljyä kaulaan, mutta loppujen lopuksi kiikutin koko soittimen kuitenkin Ykkösmusiikkiin tsekattavaksi.
Siellä miekkonen surkutteli, että voi voi kun on pahassa kunnossa. Tammikuussa kuulemma heille alkoi tulvia kitaroita ovista ja ikkunoista hyökyaallon lailla. Suomen raaka ilmasto pani parastaan ja akustiset poksahtelivat päästä ja toisesta. Jätin omani sinne, että katsovat tarkemmin voiko sille yleensä tehdä enää mitään. Jos kustannusarvio antaa aihetta uuden tai hyvän käytetyn ostamiselle, täytyy vaan niellä tappio ja tehdä niin, jos meinaa harrastusta jatkaa. Eipä naurata, mutta en vielä tähän hätään itkekään.
Säästän rämän pahan päivän varalle. Sitten kun veetutus kasvaa pääsemättömiin mittoihin, toteutan itseäni poikkitaiteellisin konstein tempaisemalla kaikukopan koivun kylkeen. Hah, haaveensa kullakin!
Kotiin palattua eräs eläin odotti lenkkiä. Oma olo oli kehittynyt pahempaan suuntaan, huimasi ja kroppaa kolotti. Reippaana kävin kuitenkin huolehtimassa Jatsin ulkoilusta.
Kaiken maailman pöpöjä sitä liikkuukin jatkuvasti. Ensin sikainfluenssa kolotuksineen, sitten norovirus kolotuksineen ja nyt mikä lie bulgarialainen hyppykuppa kolotuksineen. Ei tämmöistä kukaan normaali ihminen jaksa! En halua sairastaa! Mihin voi valittaa? Upotkoon kuuseen koko maailma, kunhan saisi olla terveenä!!
edittiä...
Seuraavana aamuna soitti Kimmo Ykkösmusiikista ja sanoi kitaran olevan kunnossa. Jiihaa! Hintaa tuli 25 euroa, eli varsinainen käyttö jatkukoon. Huonompilaatuista ei olisi kannattanut oikoa, mutta tästä tuli parempi kuin uutena. En enää muista, mitä kaikkea sille piti tehdä, mutta katsellaan kunhan käyn hakemassa kotiin.
Kun Kimmo tuli koulusta, lähdimme kaupunkiin asioille.
Kova pakkanen kuivatti talvi-ilman myös sisätiloissa ja se taas pisti kitaran kaulan kaarelle. Eikä pelkästään kaarelle, vaan jopa kierteelle.
Vein kitaran katsottavaksi Antille, joka tietää niistä vehkeistä enemmän. Kielet irti ja öljyä kaulaan, mutta loppujen lopuksi kiikutin koko soittimen kuitenkin Ykkösmusiikkiin tsekattavaksi.
Siellä miekkonen surkutteli, että voi voi kun on pahassa kunnossa. Tammikuussa kuulemma heille alkoi tulvia kitaroita ovista ja ikkunoista hyökyaallon lailla. Suomen raaka ilmasto pani parastaan ja akustiset poksahtelivat päästä ja toisesta. Jätin omani sinne, että katsovat tarkemmin voiko sille yleensä tehdä enää mitään. Jos kustannusarvio antaa aihetta uuden tai hyvän käytetyn ostamiselle, täytyy vaan niellä tappio ja tehdä niin, jos meinaa harrastusta jatkaa. Eipä naurata, mutta en vielä tähän hätään itkekään.
Säästän rämän pahan päivän varalle. Sitten kun veetutus kasvaa pääsemättömiin mittoihin, toteutan itseäni poikkitaiteellisin konstein tempaisemalla kaikukopan koivun kylkeen. Hah, haaveensa kullakin!
Kotiin palattua eräs eläin odotti lenkkiä. Oma olo oli kehittynyt pahempaan suuntaan, huimasi ja kroppaa kolotti. Reippaana kävin kuitenkin huolehtimassa Jatsin ulkoilusta.
Kaiken maailman pöpöjä sitä liikkuukin jatkuvasti. Ensin sikainfluenssa kolotuksineen, sitten norovirus kolotuksineen ja nyt mikä lie bulgarialainen hyppykuppa kolotuksineen. Ei tämmöistä kukaan normaali ihminen jaksa! En halua sairastaa! Mihin voi valittaa? Upotkoon kuuseen koko maailma, kunhan saisi olla terveenä!!
edittiä...
Seuraavana aamuna soitti Kimmo Ykkösmusiikista ja sanoi kitaran olevan kunnossa. Jiihaa! Hintaa tuli 25 euroa, eli varsinainen käyttö jatkukoon. Huonompilaatuista ei olisi kannattanut oikoa, mutta tästä tuli parempi kuin uutena. En enää muista, mitä kaikkea sille piti tehdä, mutta katsellaan kunhan käyn hakemassa kotiin.
Kommentit