Kevyttä kenttätokoilua

Iltojen valostuminen alkaa vaikuttaa jopa minun perussynkeään mielentilaani.
Menimme eilen ilalla Jatsin kanssa naapurin parkkipaikalle tottistelemaan ja vähän peräti tokoilemaan. Vaihteluahan se on vaikka tien toisella puolella olisi ja sitä paitsi kuivempi paikka kuin meidän piha. Jatsin herkälle pyllylle märkä maa olisi edelleen ollut hyvä, mutta kun en halunnut kastella lenkkareitani ja varpaita niitten sisällä.

Seuraaminen meni hyvin. Selkeästi se vähäinenkin treeni on tuottanut tulosta. Tällä kertaa palkkasin naksulla.

Jääviä liikkeitä pitää vahvistaa ja luoksetuloon saada jostain lisää vauhtia.

Tunnareita otin pari ja oikean kapulan toi, mutta jäi epäröimään kun en heti nostosta kehunut. Täytyypi siis vahvistaa tuontia, vaikka toisi väärän.

Metalli on kiva hakea, mutta ei pitää. Jos en erikseen ja kädestä pitäen näytä, miten se otataan suuhun, se on aina sillai vinossa ja varovaisesti. Sitten kun korjaan kapulan oikein, alkaa kalistelu. Niin tai näin, en tiedä mitä tekisi. Kannustin pitämään kunnolla kiinni ja sitä kai tässä on yritettävä.

Otettiinhan me vielä tavallaan ohjattua noutoa, mutta ilman merkkiä. Pistin vaan kapulat Jatsin molemmille puolille ja suuntaa näyttämällä käskin hakemaan. Vasemmalle kääntyminen on paljon parempi. Sitä ollaan varmaan tehty enemmän, kun oikea kylki on yleisesti ottaen jäykempi.

Eteenmeno oli yhtä hyvä kuin Tipufestin näytöksessä.

Narupallo lensi monta kertaa ja tuli yhtä vähemmän takaisin. ei löytynyt, vaikka taikanenä kuinka etsi itsensä läkähdyksiin. Lopulta menin itsekin etsimään ja päättelin, että siellä kai se ojassa on sohjon seassa ja kastelin siinä sivussa varpaani. Voi hemmetti! Että neljäs narupallo tämän talven aikana hävitetty. Pitänee lähteä haravoimaan, koska uutta en enää osta. Sitten kun ne muut löytyy niin hukkuuhan siihen pallopaljouteen.

Olisi pitänyt jäädä omalle pihalle. Olisi narupallo tallessa ja jalat kuivana.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla