Koirankujeet vaan jatkuu
Viime aikoina on ollut naperokarkeloa ja tipufestiä, joten ei kahta kolmannetta.
Eilen oli Sinkkolan tilalla taas jotkut kissanristiäiset, en muista kuka oli järjestävä taho, mutta koiratapahtumasta oli silti kyse.
Ensin oli rotuesittelyjä kaikista FCI:n ryhmistä ja Jatsi edusti australianpaimenkoiria. Kuuluttaja kertoi rodusta (kiitos Miimille esittelytekstistä) ja minä pyörähdin kuin mannekiini kierroksen pihalla Jatsin kanssa, joka esitti parhaita puoliaan eli laulua ja pelleilyä. Seuraamistakin esitettiin pieni pätkä. Että pientä silmänpalvoja vikaa meissä on kun tykätään esiintyä, vaikka näyttelyistä ei tykätäkään.
Olisi ollut kiva, jos muitakin värejä olisi saatu paikalle, mutta täytyi tyytyä yhteen red tricciin. Se sentään ihastutti kauneudellaan hyvin monia ja ihmiset kävivät tutustumassa Jatsiin ja kyselemässä kaikenlaista.
Esittelyn jälkeen oli noutajien näytös, jonka jälkeen pääsivät josepalaiset vauhtiin. Käyttönäytökset tehtiin niityllä, mikä lie ponilaidun, jossa oli jonkin verran tilaa.
Heli, Mika ja ssu Rocco näyttivät haukkuvan hakukoiran toimintaa.
Seuraavaksi oli rullakoiran vuoro, joten Sonjan rwn Essi sai päälleen pelastuskoiraliivit ja minä olin maalimiehenä. Aikansa etsittyään Essi tuli luokse, mutta olin selin enkä nähnyt mitä se puuhaili. Kävi ilmi, että se ei saanutkaan rullaa otettua ja tuli uudestaan ilman liinaa. Sonja huusi, etten palkkaisi vielä ja sen verran minullakin on hausta kokemusta, että älysin auttaa rullan Essille. Tästä homma eteni ihan käsikirjoituksen mukaan. Yleisö kulki Sonjan kanssa niinsanotulla keskilinjalla mukana ja oli haltioissaan Essin hienosta toiminnasta.
Viimeisenä Jatsi pääsi viestikoiraksi Helin toimiessa apuohjaajana. Kerroin ensin vähän viestin taustaa, koiran välineistä ja mistä lajissa nykyään on kyse. Käytettiin tila hyödyksi siinä määrin kuin se oli mahdollista. Matka ei ollut pitkä, mutta näytösluontoisesta treenistähän nyt olikin kyse ja yleisö näki hyvin, mitä tapahtui. Juoksutettiin kaikki viisi taivalta ja Jatsi oli ihan kohtalaisen innoissaan (lue: lähes hyppi nahoistaan) kun pääsi hommiin. Lopuksi vastailtiin kysykmyksiin matkoista, ajoista, palkkauksesta ym. vastaavista, mikä jäi kenenkin mieltä kaivelemaan.
Jatsin kanssa jatkettiin vielä tottiksen merkeissä kun yleisöä oli paikalla. Tehtiin suunnilleen kaikki muut paitsi hyppynoudot. Muuten meni hyvin, mutta seisomisessa tuli joku klikki ja lähti hiipparoimaan perään. Uusinta meni hyvin.
Oli oikein mukavaa. Seuraavaksi meitä pyydettiin esittelemään palveluskoiratoimintaa Kolin erämessuille, joka on viikkoa ennen juhannusta. Saa nähdä, ehtiikö sinne. Minä ainakin mielelläni menisin.
Illalla ei ollut enää mukavaa. Flunssa riehahti taas uuteen nousuun kolmituntisen ulkona riekkumisen tuloksena. Tänä aamuna olo oli aika karmean tukkoinen ja päivän teemana on miettiä, ketä pyytäisin lenkittämään Jatsia. Nyt on ihan pakko rauhoittua sisätiloihin tai en parane ikinä kun viikon verran tässä on jo kituutettu.
Tähän loppuun on ihan pakko kehua, miten upea koira Jatsi on. Kaikissa tapahtumissa missä ollaan oltu mukana, se on toiminut samalla tavalla, iloisesti ja innokkaasti, olipa paikka mikä tahansa ja ihmisiä vaikka minkälainen lauma ympärillä.
Lainaan uusimmasta Palveluskoirat -lehdestä pätkiä Jessica Ristimäen jutusta Näyttävän koesuorituksen takana on hyvä suhde:
"Kun koiralla ja ohjaajalla on hyvä suhde, koira tekee hommia iloisesti, mutta ei holtittomasti. Koira haluaa oikeasti kuunnella, mitä ohjaajalla on sanottavaa, koska se on oppinut, että ohjaajaa kannattaa kuunnella."
* * *
"Kun ohjaajalla ja koiralla on hyvä suhde, voi koulutuksessa keskittyä kouluttamiseen ja suorittamiseen, eikä "kotiasioita" tarvitse tuoda töihin. Treenaus on sujuvampaa, kun treeneissä voi keskittyä itse asiaan eikä käydä taistelua auktoriteettiasemasta tai yrittää lahjoa koiraa palkkioilla noudattamaan käskyjä ja olemaan huomioimatta häiriöitä. Jos suhde on kunnossa, häiriöillä ei ole koiralle merkitystä, koska se haluaa tehdä ohjaajan kanssa töitä ja luottaa siihen, että ympäristöstä ei tarvite välittää, jos ohjaajakaan ei siitä välitä."
* * *
"Myöhemmin aikuisemman koiran kanssa lisätään siten, että odotan sen itsenäisesti hakeutuvan perusasentoon ja oikeaan mielentilaan, jonka jälkeen palkiten sen nimenomaan sen omasta aktiivisuudesta ja halusta tehdä töitä kanssani. Näin koira oppii, että että se saa ohjaajan aktiiviseksi olemalla itse aktiivinen ohjaajaa kohtaan. Kun koetilanteessa ohjaaja joutuu olemaan melko passiivinen, koira yrittää entistä kovemmin ottaa kontaktia ja olla aktiivinen, jotta saa taas ohjaajan aktiiviseksi."
Voiko tätä asiaa enää selkeämmin esittää? Minun ei ole koskaan tarvinnut motivoida Jatsia, koska se on motivoinut minut ja saanut siitä palkan, juuri Ristimäen kertomalla tavalla. Tuloksena on se ihastuttavan innokas puurtaja, joka minulla on kunnia omistaa.
Eilen oli Sinkkolan tilalla taas jotkut kissanristiäiset, en muista kuka oli järjestävä taho, mutta koiratapahtumasta oli silti kyse.
Ensin oli rotuesittelyjä kaikista FCI:n ryhmistä ja Jatsi edusti australianpaimenkoiria. Kuuluttaja kertoi rodusta (kiitos Miimille esittelytekstistä) ja minä pyörähdin kuin mannekiini kierroksen pihalla Jatsin kanssa, joka esitti parhaita puoliaan eli laulua ja pelleilyä. Seuraamistakin esitettiin pieni pätkä. Että pientä silmänpalvoja vikaa meissä on kun tykätään esiintyä, vaikka näyttelyistä ei tykätäkään.
Olisi ollut kiva, jos muitakin värejä olisi saatu paikalle, mutta täytyi tyytyä yhteen red tricciin. Se sentään ihastutti kauneudellaan hyvin monia ja ihmiset kävivät tutustumassa Jatsiin ja kyselemässä kaikenlaista.
Esittelyn jälkeen oli noutajien näytös, jonka jälkeen pääsivät josepalaiset vauhtiin. Käyttönäytökset tehtiin niityllä, mikä lie ponilaidun, jossa oli jonkin verran tilaa.
Heli, Mika ja ssu Rocco näyttivät haukkuvan hakukoiran toimintaa.
Seuraavaksi oli rullakoiran vuoro, joten Sonjan rwn Essi sai päälleen pelastuskoiraliivit ja minä olin maalimiehenä. Aikansa etsittyään Essi tuli luokse, mutta olin selin enkä nähnyt mitä se puuhaili. Kävi ilmi, että se ei saanutkaan rullaa otettua ja tuli uudestaan ilman liinaa. Sonja huusi, etten palkkaisi vielä ja sen verran minullakin on hausta kokemusta, että älysin auttaa rullan Essille. Tästä homma eteni ihan käsikirjoituksen mukaan. Yleisö kulki Sonjan kanssa niinsanotulla keskilinjalla mukana ja oli haltioissaan Essin hienosta toiminnasta.
Viimeisenä Jatsi pääsi viestikoiraksi Helin toimiessa apuohjaajana. Kerroin ensin vähän viestin taustaa, koiran välineistä ja mistä lajissa nykyään on kyse. Käytettiin tila hyödyksi siinä määrin kuin se oli mahdollista. Matka ei ollut pitkä, mutta näytösluontoisesta treenistähän nyt olikin kyse ja yleisö näki hyvin, mitä tapahtui. Juoksutettiin kaikki viisi taivalta ja Jatsi oli ihan kohtalaisen innoissaan (lue: lähes hyppi nahoistaan) kun pääsi hommiin. Lopuksi vastailtiin kysykmyksiin matkoista, ajoista, palkkauksesta ym. vastaavista, mikä jäi kenenkin mieltä kaivelemaan.
Jatsin kanssa jatkettiin vielä tottiksen merkeissä kun yleisöä oli paikalla. Tehtiin suunnilleen kaikki muut paitsi hyppynoudot. Muuten meni hyvin, mutta seisomisessa tuli joku klikki ja lähti hiipparoimaan perään. Uusinta meni hyvin.
Oli oikein mukavaa. Seuraavaksi meitä pyydettiin esittelemään palveluskoiratoimintaa Kolin erämessuille, joka on viikkoa ennen juhannusta. Saa nähdä, ehtiikö sinne. Minä ainakin mielelläni menisin.
Illalla ei ollut enää mukavaa. Flunssa riehahti taas uuteen nousuun kolmituntisen ulkona riekkumisen tuloksena. Tänä aamuna olo oli aika karmean tukkoinen ja päivän teemana on miettiä, ketä pyytäisin lenkittämään Jatsia. Nyt on ihan pakko rauhoittua sisätiloihin tai en parane ikinä kun viikon verran tässä on jo kituutettu.
Tähän loppuun on ihan pakko kehua, miten upea koira Jatsi on. Kaikissa tapahtumissa missä ollaan oltu mukana, se on toiminut samalla tavalla, iloisesti ja innokkaasti, olipa paikka mikä tahansa ja ihmisiä vaikka minkälainen lauma ympärillä.
Lainaan uusimmasta Palveluskoirat -lehdestä pätkiä Jessica Ristimäen jutusta Näyttävän koesuorituksen takana on hyvä suhde:
"Kun koiralla ja ohjaajalla on hyvä suhde, koira tekee hommia iloisesti, mutta ei holtittomasti. Koira haluaa oikeasti kuunnella, mitä ohjaajalla on sanottavaa, koska se on oppinut, että ohjaajaa kannattaa kuunnella."
* * *
"Kun ohjaajalla ja koiralla on hyvä suhde, voi koulutuksessa keskittyä kouluttamiseen ja suorittamiseen, eikä "kotiasioita" tarvitse tuoda töihin. Treenaus on sujuvampaa, kun treeneissä voi keskittyä itse asiaan eikä käydä taistelua auktoriteettiasemasta tai yrittää lahjoa koiraa palkkioilla noudattamaan käskyjä ja olemaan huomioimatta häiriöitä. Jos suhde on kunnossa, häiriöillä ei ole koiralle merkitystä, koska se haluaa tehdä ohjaajan kanssa töitä ja luottaa siihen, että ympäristöstä ei tarvite välittää, jos ohjaajakaan ei siitä välitä."
* * *
"Myöhemmin aikuisemman koiran kanssa lisätään siten, että odotan sen itsenäisesti hakeutuvan perusasentoon ja oikeaan mielentilaan, jonka jälkeen palkiten sen nimenomaan sen omasta aktiivisuudesta ja halusta tehdä töitä kanssani. Näin koira oppii, että että se saa ohjaajan aktiiviseksi olemalla itse aktiivinen ohjaajaa kohtaan. Kun koetilanteessa ohjaaja joutuu olemaan melko passiivinen, koira yrittää entistä kovemmin ottaa kontaktia ja olla aktiivinen, jotta saa taas ohjaajan aktiiviseksi."
Voiko tätä asiaa enää selkeämmin esittää? Minun ei ole koskaan tarvinnut motivoida Jatsia, koska se on motivoinut minut ja saanut siitä palkan, juuri Ristimäen kertomalla tavalla. Tuloksena on se ihastuttavan innokas puurtaja, joka minulla on kunnia omistaa.
Kommentit