Hippasen verran höpinää

Juhannusaatto klo 20: Aurinkoista, pilvenhattaroita, tuuli hyvin kevyttä tai jopa olematonta, lämpötila aamusta lähtien 21 astetta. Juhannuspäivä: Muuten sama, mutta lämpötila kipusi hellelukemiin. Ei siinä Komperon museolla lippu juuri liehunut eikä voinut kuin ihmetellä, miten tähän aikaan vuodesta oli näin lämmin. Aattoaamu ei alkanut hyvin. Nuoriso nukkui vielä kymmenen aikoihin, joten päätin ottaa rennosti. Jörn Donner sanoi jo ajat sitten, että "lukeminen kannattaa aina" ja tätä neuvoa olen pyrkinyt toteuttamaan. Asemoin itseni sohvalle ja tällä kertaa kirjana oli Lee Childin Pakon edessä. Jännä ja kiehtova. Lienenkö jännittänyt väärällä tavalla kun jysäytti noidannuolen vasempaan lapaan. Aikani siinä kuulostelin ja ainoa asento, jossa tuntui pahalta oli siinä mukavimmassa paikassa sohvannurkassa. Ei auttanut kuin tarttua töihin. Täytin peräkärryä kaatopaikalle vietävällä romulla ja pesin saunan. Jossain vaiheessa kroppa sanoi, että nyt riittää, joten päätet...

Jouduin taipumaan alati teknistyvän maailman edessä ja hankkimaan älypuhelimen. Tein sen viime joulukuussa. Ihan näppärä laite jossain suhteessa, mutta jossain toisessa taas elämänlaatuni on huonontunut huomattavasti. Minä siinä missä moni muukin käyttää kännykkäänsä herätyskellona. Edellinen ns. karvalakkimallin luurini lunasti paikkansa tässä toiminnassa erinomaisesti, mutta samaa ei voi sanoa tästä nykyisestä värkistä. Kun ei se riivatun väline ole hiljaa silloin kun saisi ja pitäisi olla! Olen asentanut sen ilmoittamaan vain soitot, viestit ja whatsappin vai mikä se nyt oli. Minua ei häiritä yöllä ja sillä hyvä. Suurin osa kansasta ymmärtää olla viestittelemättä silloin. Lähettelen itsekin sähköpostia toisinaan varhain aamulla, toisinaan hyvinkin myöhään  ja tulin huomaamaan, että moni muu tekee samoin. Niinpä ruksasin säponkin pois ilmoitettavien listalta ja luulin, että nyt saa olla yöt rauhassa. Mutta. Tuo onneton tekee päivityksiä. Se kertoo piippaamalla tai vähintään...

Eilen piipahdettiin Pieksämäellä kokeilemassa voittajaluokkaa kolmannen kerran. Lopulliseksi pistemääräksi jäi 63 eli ei se toinen tulos tästä luokasta enää kauas jäänyt. Tuomarina toimi Hannele Pirttimaa ja rata oli täysin selvitettävissä, mutta aina vaan tuppaa jotain hässäkkää tapahtumaan. Erona viimekertaiseen kokeeseen oli se, että tästä jäi hyvä mieli. Hippa oli paljon paremmalla fiiliksellä alusta lähtien enkä minä jännittänyt lähellekään niin paljon kuin viimeksi Lieksassa. Tällä kertaa hyppyyn mentiin vasemmalla seuraten, mutta se piti uusia kun Hippa leiskautti siivekkeen yli eli varsinaisen suorituspaikan ulkopuolelta. Oma moka kun ohjasin hypylle liian lähellä estettä. Kuten kuvasta näkyy, radalla oli monta eri versiota eteen istumisesta, joka on meidän kompastuskivi tapahtuipa se sitten oikealta tai vasemmalta, liikkeestä tai perusasennosta. Ensimmäinen näistä oli istu, koira eteen, oikealta sivulle, istu (kyltti 5). Haukkumisesta ropisi kolme pistettä pois. Ilm...

Johan siitä taas muutama viikko on vierähtänyt kun Lieksassa kävimme rallaamassa hurjat 66 virhepistettä eli jäljelle jäävä erotus oli säälittävä. Iiris Harjun laatima rata oli meille vaikea. Vaikka mikään ei periaatteessa pitäisi olla vaikeampi kuin joku toinen jos vaan on treenannut, mutta tämä useine puolenvaihtoineen oli kinkkinen. Lieneekö pitkä odottelu tehnyt myös oman vaikutuksensa kun Miimin kanssa jälleen porukalla reissattiin ja alokasluokka oli ensimmäisenä. No, kuten urheilijat tuppaavat selittämään, parhaamme tehdään ja katsotaan mihin se riittää. Ei riittänyt tulokseen tällä kertaa. Heti ensimmäisenä startin jälkeen tuli puolenvaihto takana, joka meni pieleen. Ei onnistunut uusinnankaan jälkeen, joten kurjin mahdollinen alku oli radalle -13 pisteellä. Seuraavaksi pujotelu oikealla, josta myös -10 kun koira kävi väärällä puolella. Myöhemmin tuli toinenkin väärällä puolella käynti. Kädetön ohjaaja siinä ei saa ohjattua koiraa esteen yli, joten tältäkin kyltiltä ky...

Viikko sitten Miimin kanssa Kuopion rally-tokosta lähtiessä nälkä oli kuin susi kimpussa, joten piipahdimme Hesessä. Siellä havaitsimme läheisessä pöydässä nuoren isän ja arviolta 4-vuotiaan pojan. Poika kiukkusi, koska isä käski poikaa riisumaan lippiksen ennen kuin alkaa syödä. Poika ei suostunut eikä isä antanut lupaa ruokailuun. Tässä vaiheessa jo suunnilleen aplodeerasimme isän toiminnalle, koska nykyajan kaava tuntuu menevän niin, ettei millään vanhanajan tavoilla ole väliä. Poika meni meitä lähellä olevan pöydän alle mököttämään. Isän seuraan liittyi äiti ja vanhempi poika. Äiti ihmetteli, missä kuopus on. - Murjottaa tuolla kun en antanut syödä lippis päässä. Muu perhe alkoi ruokailla eikä kiinnittänyt nuorimmaisen kenkkuiluun mitään huomiota. Aikanaan lippisfanaatikko tuli naapuripöydän alta ja asettui kiltisti syömään. Hatunnoston ansaitsi myös alkuperäisen vaatimuksen lisäksi ensinnäkin se, että vanhemmilla oli asiasta sama kanta ja toiseksi se, ettei kumpikaan tinki...

Olin viime yönä Lontoossa etsimässä kadoksissa olleita poikiani. Minulla oli mukana haulikko, jota yritin piilottaa jonnekin, ettei esimerkiksi poliisi sitä takavarikoisi. Löysin jostain korttelin kulmasta asemyyjän/-sepän, ja menin sisälle. Kysyin mieheltä, ottaisiko haulikkoni vähäksi aikaa säilöön. Tyyppi suostui, koska alan miehenä ymmärsi hyvin, ettei kannata hillua pitkin kaupunkia haulikko kainalossa. Seuraavaksi törmäsin ilmapallokauppiaaseen (tämä tapahtui Joensuun torilla tai tarkemmin sanottuna kävelykadulla Intersportin edessä) ja ajattelin ostaa pallon. Myyjällä oli pallonippu kädessä, mutta pallot olivat tosi pieniä, hädin tuskin pysyivät ilmassa. Asiakkaan tehtävä oli täyttää ostamansa pallo loppuun asti. - Miten paljon tähän pitää työntää heliumia? - En tiedä, myyjä vastasi. - Et tiedä? Uskomatonta! Täytin varovasti, koska oli oma moka jos pallo pamahti rikki heti tuoreeltaan. Manailin mielessäni, että on kai tämäkin myyntikikka kun pannaan asiakas täy...

Lauantaina koitti se hetki kun pääsin toteuttamaan edellisessä postauksessani mainittua motivaationkohotuskeinoa. Ensimmäinen voittajaluokan rally-toko korkattiin Kuopiossa Viiksiareenalla. Tuomarina oli iki-ihana Tytti Lintenhofer ja rata oli äkkikatsomalta vaikeahko. Tulos tuli silti, 74 pistettä ja mikä tärkeintä, Hipan viimesyksyinen hyvä fiilis jatkui talven yli. Heti toisena tehtävänä oli peruutus, mikä on meidän heikko kohta. Pieleen meni, ei siksi etteikö Hippa olisi osannut, vaan siksi kun minä sekoilin askelissani. Siitä -10. Hippa oli vinossa, mutta olisi me saatu se suoritettua jos... No, turha selitellä. Seuraavaksi oli liikkeestä seiso, kierrä koira. Peruskauraa, mutta Hippaa jänskätti vissiin sen verran, että ei jäänyt paikoilleen ja otin uusinnan. Sekään ei auttanut, vaan lähti pyörimään mukana ja annoin olla. Niinpä se kyltti ropsautti mahtavat -13. Sitten menikin pitkä pätkä tosi hyvin. Puolenvaihto jalkojen välistä oli oikein hyvä. Sen jälkeen tuli pujottelu ...

Syksystä lähtien olen käynyt Hipan kanssa PoKSin hallilla rallytreeneissä. Maaliskuussa tuli Elli Kinnunen (Etoelävä) pitämään koulutusta ja pääsin mukaan. Pitkään aikaan en ole käynytkään missään koira-aiheisilla kursseilla. Aluksi oli lyhykäinen teoriaosuus rally-tokosta tai oikeastaan koirankoulutuksen psykologiasta. Kysymykseen "haluatko RTVA-tittelin" käsiä nousi monta, kun taas kysymykseen "aiotko hankkia RTVA-tittelin" käsiä ei enää noussutkaan kuin jokunen. Moni haluaa valioitua, mutta tosipaikan tullen ei välttämättä olekaan valmis tekemään tarpeeksi töitä sen eteen. Tavoitteiden asettaminen kannattaa ehdottomasti, vaikka tavoite ei toteutuisikaan. Mitä sitten? Ehkä asia on liian vaikea kuten minulla voittajaluokan tokon koulutus Jatsille. En enää haaveile tokovaliosta. Eipä silti, ei Jatsistakaan siihen enää ole. Ellin mukaan on ongelmia ja tekosyitä. Ongelmiin voi etsiä ratkaisuja ja tekosyitä pilkkoa pienemmiksi palasiksi, kunnes ne eivät ole enää ...

Sain Kati-ystäväni kirjahyllystä lainaksi varsinaisen helmen. Mrs. Alec Tweedien kirjoittama englantilainen alkuteos Through Finland in carts ilmestyi vuonna 1897 ja suomennettuna nimellä Matkalla Suomessa 1896 ilmestyi vuonna 1989. Kirjoittaja reissasi siskonsa ja väliin hyvin sekalaisen sakin kanssa pitkin sen ajan Suomea hevoskärryillä, höyrylaivoilla ja junalla kirjaten samalla muistiin tarkasti kaikkea havainnoimaansa. 1800-luvun lopun Suomesta ja suomalaisista harvoin löytää näin riemastuttavalla tyylillä kirjoitettua dokumenttia. Reissu lähti liikkeelle luonnollisesti Helsingistä, jonne laiva englantilaiset toi ja siitä hetkestä he pääsivät ihmettelemään monella tavalla täysin käsittämätöntä kansaa. Lainaan tähän suoraan muutaman pätkän, koska parhaan kuvan kirjasta saa kun lukee kirjailijan itsensä tekstiä. Ensin ruoditaan suomalaisten ajankäyttö: "Niinpä me laivan komentosillalle kuulimme paljon outoa mongerrusta ja näimme senkin että tuo oudosti vaatetettu kans...

Vajaa pari viikkoa sitten Martan alta kuoriutui neljä tuommoista sirputtajaa. Lainattiin pari niistä hetkeksi kuvausta varten kun sattuivat sopivaan sesonkiaikaan syntymään. Sitkeää porukkaa nämä maatiaiskanat. Kolme neljästä ilmoitti talven mittaan haluavansa lapsia, mutta minä julmuri nakkelin kanat pesistään ja keräsin munat pois, että jättäisivät mokomat höyryämiset. Ei sinne pikkukopperoon mahdu keskellä talvea ja kun muistelee miten kylmä oli, ei lapsivuoteessa kököttäminen muutenkaan olisi ollut järkevää. Martta lässähti toisen kerran kahden viikon sisällä, ja tällä kertaa annoin sille haudontaluvan. Kyllä se oli onnellinen. Viime kesänähän se hautoi neljä poikasta ja kaikki olivat kananpäitä. Nyt sillä on myös neljä tipua, jotka ensi tutkinnan perusteella olisivat kanoja kaikki. Onneksi naapuri on luvannut ostaa kananuorikot. Hän kannusti jo talvella, että anna vaan hautoa, mutta nyt on parempi ajankohta, joten saamansa pitää. Palatakseni pääsiäiskortin valmistamiseen...

Tervepä teille! Mamma antoi taas vaihteeksi minulle puheenvuoron. Tykkään. Tässä päivänä muutamana mamma alkoi ruuvata meidän autohäkistä väliseinää pois. Voi kehveli, se tarkoittaa sitä, että lähdetään jonnekin pitemmälle matkalle. On nääs mukavampaa olla kontissa kun saa olla vähän väljemmin. Jonkun aikaa siellä ihmeteltiin kunnes parkkeerattiin jollekin isolle aukealle. Mamma käytti meidän pissillä ja sitten hävisi kohti isoa rakennusta, jossa on kaksi ovea. Toisessa lukee "Ingång" ja toisessa "Utgång" .  Vaikka koira olenkin niin kyllä ihmisten kielet meikätytön päässä taipuu. Sanoin Jatsille, että miksi sisämaalaisille ja ulkomaalaisille on omat ovet? Eikö se ole vähän... hmm... epätasa-arvoista? Jatsi moitti minua tyhmäksi. Sanoi, että ne tarkoittaa sisään- ja uloskäyntiä ruotsiksi kirjoitettuna.  Ruotsiksi? Saatan tyhmä ollakin, mutta ei se tätä varsinaista asiaa muuta yhtään sen viisaammaksi. Nyt ollaan Suomessa ja vieläpä melko syvällä Savossa. Mik...